”Sisäinen palo” novelli num 12

Sisäinen palo

 

Usein sanotaan että ihmisellä on kaksi puolta. Kumman me näemme kun katsomme toiseen? Usein toista puolta pidetään salassa ja vain tietyt ihmiset näkevät meidän molemmat puolet.

”Toisen puolen” näin silmistäsi silloin kuin katsoit Häneen. Hän oli kaunis. Halusin Hänet, mutta et voinut laskea irti ilman että minä tekisin sen. Hajottaisin kaiken kappaleiksi mitä olimme luoneet. Halusit minun hajottavan sen, kun itse et siihen pystynyt. Et pystynyt hajottamaan meitä, mutta minut sinä mursit pala palalta. Ajattelin Häntä ja säälin sinua. Sitten oli helppo laskea irti narusta.

Tunsin kuinka maa veti minua taas puoleensa. Tunsin painon lyijynraskaan. Maa petti jalkojeni alla, kunnes tapahtui jotain odottamatonta.

Sinä tipuit taivaasta. Hän oli satuttanut sinua. Kiukku sisälläni kiehahti, kun salamat lensivät silmistäni, kun katsoin ylös taivaalle. Siellä vaalean punaisten pilvien seassa Hän juoksi.

Olin riutunut, kun sain sinut vihdoin hereille. Katsoit kauniilla silmilläsi minuun. Katsoit ja kohta käänsit katseesi pois. Silmissäni oli palanut se sama palo, kun joskus aikaisemminkin. Se palo poltti sinua. Palo jonka takia seisoin edelleen rinnallasi. Palo rinnassani rakkauteni sinuun mursi sinut lopulta.

Mainokset

”Yön enkeli” novelli num 11

Yön enkeli

Makasin lattialla, joka oli värjäytynyt karmiinin punaiseksi siitä kaikesta verestä. Yritin raahautua eteenpäin toivoen että joku kuulisi minut. Olin huutanut kurkkuni käheäksi, joten toivoin jonkun kuulevan edes ryömimisestä kuuluvan äänen. Painoin korvani lattiaan ja kuuntelin. Kuulin askeleita, ne eivät olleet painavat eivätkä kuuluneet kovin kaukaa, vaan ne olivat kevyet ja ne lähestyivät. Jähmetyin paikoilleni. Kuulin oven narahtavan ”Huomenta päiväsäde, on aika nousta.” Näin tulijan kauniit linjakkaat jalat ja vajosin syvemmälle lattiaan.

Muistin tumman lattian, se oli kulunut sileäksi. Muistin myös punaisen, hyvin punaisen huulipunan. Muistin tummat lähes mustat silmät, jotka katsoivat minua jumaloiden. Muistin kulmahampaat. Nostin käden kaulalleni, joku tarttui siihen. ”Sinulla ei ole mitään hätää.” Ääni oli silkin sileä ja se sai ihoni kananlihalle. Käänsin päätäni äänen suuntaan. Näin jotain mitä en olisi koskaan uskonut näkeväni. Näin kauneimman ihmisen maan päällä, olit kuin taivaasta pudonnut enkeli. ”Kuka sinä olet?” ”Olen suurin unelmasi.”

Katsoin ympärilleni hämärässä huoneessa, verhot olivat ikkunan edessä. Nousin varovasti, kuin en haluaisi herättää ketään, mutta sänky oli tyhjä. Menin ikkunan luo ja raotin verhoa, auringon valo lämmitti ihoani, sitten se rupesi polttamaan. Suljin verhot hädissäni. Katsoin huonetta ja näin veren lattialla. Kauhistuin. Ovi narahti.

”Miten voit?” Sanoi silkinsileä ääni selkäni takana. Katsoin tulijaa silmiin ja hengitin kovaäänisesti. Kuuntelin sydämen sykettä, enkelin sydän löi hitaasti joten kuuntelin sitä. ”Olet hämmentynyt.” Sanoit. Tietenkin olen mutta en kyllä tiedä miksi. ”Mitä tapahtui?” Kysyin. ”Minä pelastin sinut kuolemalta, nyt enää mikään ei voi satuttaa sinua.” Enkeli käveli luokseni ja silitti poskeani. Sänkeni hankasi ikävästi, mutta unohdin sen kuin katsoin enkeliini. ”Olet kauneinta mitä tiedän.” ”Ja sinä parasta mitä minulle on pitkän elämäni aikana tapahtunut.” Sanoit. ”Tahdotko päästä taivaaseen?” kysyit. ”Minä olen siellä jo.” Vastasin ja suutelin enkeliäni.

Tiedejulkaisu…

(tästä en muuten ole ihan varma että meneekö tämä aiheeseen…) Juu siis tässä olisi Tiede lehden julkaisu 10.08.2012 siitä miten suomalaiset oppikirjat ovat aikaansa jäljessä.

Artikkelissa kirjailija Kari Enqvist arvio suomalaisia fysiikan kirjoja. Artikkelissa pohditaan sitä miten suomalaiset oppikirjat ovat aikaansa jäljessä ja mitä tälle asialle voisi tehdä. Enqvist kääntäisi asiat päälaelleen ja aloittaisi lukio fysiikan alusta, eli siitä miten maailmankaikkeus on syntynyt ja mitä ”aineita” maailmankaikkeudessa on. Nyky opetussuunnitelman mukaan nämä asiat jäävät usein opetuksen ulkopuolelle. Tämän lisäksi suomalaisille lukiolaisille opetetaan sata vuotta vanhoja asioita, eikä esimerkiksi Einsteinin suhteellisuusteoriakaan käydä lukion pakollisella kurssilla, viimeisellä valinnaiskurssilla kyllä käsitellään näitä asioita.

Itsestäni on hullua ajatella että meille lukiolaisille ei pakollisilla kursseilla opeteta asioita mitkä esimerkiksi Amerikassa kyllä käsitellään. Itselleni fysiikka ei ole koskaan ollut helppoa, joten ihan yksikertaisista asioista olisi kaikista helpointa lähteä liikkeelle, mitä ei nyky opetussuunnitelman mukaan tehdä. Alkuräjähdyksestä olisi ehkä helpoin lähteä liikkeelle, kun ajattelee että on oppilaita kenelle fysiikka on todella haastavaa, itse olen pärjännyt fysiikassa vain siksi että olen ollut kiinnostunut asiasta. Minusta fysiikan opiskelusta saisi enemmän irti jos aloitettaisiin alusta ja mentäisiin kohti nyky aikaa. Niin se olisi kaikista luonnollisinta. Muuten en osaa kommentoida asiaa kun en itse ole fysiikkaan lukenut. Itseäni opiskelijana kiinnostaisi nyky fysiikka, mikä kyllä nojaa vahvasti menneisyyteen mutta miksi meille ei opeteta sitä uusinta ja yleensä luotettavinta asiaa. Sitä on vähän vaikea ymmärtää, että meille ei opeteta nyky fysiikkaa, toisaalta vanhat asiat ovat hyviä ja toimivat.

Tämän asian lisäksi käsiteltiin biologian kirjoja. Biologian kirjat eivät kuuelma ole loogisia ja niistä puuttuu punainen lanka. Biologiaa olen lukenut ja omasta mielestäni tämä kirja mikä meillä on koulussa käytössä on hyvä, toki siinäkin on puutteita, mutta itse niitä on vaikea sanoa. Joskus kyllä tuntuu siltä että biologiaa lukiessa oma tieto nojaa ylä-ja ala-asteella opittuihin asioihin ja tietoihin. Biologia on myös aine joka muuttuu, biologiaa tutkitaan koko ajan ja siihen löydetään uutta tietoa, tämän uuden tiedon tulisi minusta olla oppilaiden käsillä, vaikka sitten vuosittain täytyisi vaihtaa oppikirjoja. Biologian täytyisi ehdottomasti nuodattaa nykypäivää, mutta ottaa historiasta toki asioita mitä ei ole tutkittu tai asioita mitkä eivät ole muuttuneet.

Toivottavasti suomalaisiin oppikirjoihin tulisi parannuksia mitkä kelpaisivat kansainväliselle tasolle, suomalainen koulutus on kuitenkin maailman huippua, olisi hullua ajatella että me opiskelemme sata vuotta vanhoilla kirjoilla,  tai sata vuotta vanhoilla tiedoilla.

Kolmiulotteisuus?? Haahhaa, maailma nauraa meille!!

Maailman oletetaan olevan kolmiulotteinen. Mutta jos neljäskin ulottuvuus olisi, olisiko maailma sittenkään sen erilaisempi. Oma ymmärrykseni riittää kuitenkin siihen että ihminen näkee kolmiulotteisesti. Miten se neljäs ulottuvuus mahdollisesti näkyisi täällä pallon pinnalla?

Jos olisi negatiivinen ulottuvuus? Se olisi siistiä, koska siellä asiat voisivat olla päinvastoin, kun mennään ylös niin mentäisiinkin alas, tai puhe menisi väärin perin, se toki edellyttäisi sitä, että ihminen ymmärtäisi, toisaalta jos korva ottaisi äänen niin vastaan niin vaan aivot kääntäisivät informaation oikein päin. Se olisi hauskaa!! Negatiivisessa ulottuvuudessa myös syvyydet ja korkeudet olisivat myös toisin päin. Ollessasi korkealla näyttäisi se sinusta että et olisi korkealla, se ei olisi kuin tiedostamisesta kiinni että ihminen tietäisi silmiensä valehtelevan… Toisaalta jos niin olisi niin ihminen osaisi varoa matalia paikkoja. Negatiivisessa ulottuvuudessa kaiken voisi luvan kanssa laittaa täysin sekaisin ja ylös alaisin :)

Maailman kolmiulotteisuudesta ja sen pulmista voisin kirjoittaa vaikka kirjan, jos neljän ulottuvuus tai negatiivinen ulottuvuus lyödetäämn tai ymmärretään niin kertokaa minullekin??

Tieto satuttaa ja se on valtaa

Nyky-yhteiskunnassa tieto on valtaa! Siitä ei pääse yli eikä ympäri, eikä edes läpi…

Näkeehän sen maailman politiikassakin ja kaikissa mittauksissa mitä maailmassa tehdään. Valtiot millä on mahdollisuudet ja varallisuudet rahoittaa opiskelua niin ovat tilastoissa ensimmäisenä.

Itse olen elänyt koko pienen ikäni tietokone sukupolvessa. Meille tieto on itsestään selvyys ja koko ajan ulottuvilla. Mutta on paikkoja missä tieto on valtaa ja sillä tehdään kauheuksia hyvän asian nimissä… Tieto myös satuttaa, sanotaan että kun tiedät miten asiat oikeasti ovat saatat huomata että sinua on huijattu, siinä kohdassa tuntee itsensä pieneksi ja jonkin verran sokeaksikin… Miksi minä en tiennyt tota?

Kaikki uusi ja ihmeellinen liikkuu nyky maailmassa niin nopeasti ihmisten välillä, että oma käsitykseni ei siihen riitä. Tieto on asia joka on meidän maailmassamme itsestään selvyys, mutta entäs jos menisimme takaisin 1600-luvulle milloin puhelin on keksitty, niin miten tieto silloin kulki. Se kulki perinteisiä reittejä pitkin sanomalehdissä ja kirjoissa. Vain harvat ja valitut saivat oikeuden kaikista uusimpiin juttuihin. Minusta se ei ainankaan ole reilua että vain joillakin tietyillä ihmisillä olisi oikeus johonkin tiettyihin tietoihin, toisaalta olen niin nuori ja vähän elänyt että en tiedä mitä on salailla esimerkiksi valtion salaisuuksia kylmän sodan aikana. Toisaalta omasta mielestäni tieto on oikeus, mutta sitä pitää itse osata käyttää. Ja oman tiedon määräänhän voi vaikuttaa.

Mutta olisiko maailma tälläinen ilman tätä tietoa mikä meillä maailmasta on? Ja entäs se tieto mitä ei tiedetä missä se on? Onko sellaista edes? Millä perusteella tiedemiehet voivat todeta joidenkin asioiden edes olevan uutta tietoa? Ääh..pää hajoo…

Tieto on ihan siisti juttu!!

Aika ja avaruus kaksi hyvin vaikuttavaa A:ta

Meenneellä viikolla aloitettiin puhumaan ajasta ja avaruudesta. Aika ja avaruus on jotain suhteellisen mielenkiintoisia asioita, itte oon koko ikäni harrastanu tähtitiedettä joten siitä aiheesta mua on turha yrittää naruttaa…

Aika on tutkitusti  suhteellinen käsitys. Oletko elämässäsi oikeasti odottanut jotain? Itse voisin väittää odottavani lähes päivittäin jotain. Milloin mitäkin. Odottavan aika on pitkä. Äiti puhu että synnytys osaston kello on todella hidas, niin eihän se oikeasti sen hitaammin kulje, vai kulkeeko?

Jos ajassa voisi matkustaa niin itse menisin todennäköisesti ajassa taaksepäin, katsomaan miltä esim 1800 luku on näyttänyt, olisi hienoa kokoea renessansi sellaisena kuin aikalaiset ovat sen ajatelleet. Mutta olisiko renessansi silloin renessansi yleensähän on niin että nimet annetaan vasta jälkikäteen…Eli olemmeko me viisaampia kuin ihmiset kaksi sataa vuotta sitten? Tiedämmekö me enemmän?

Aika laittaa meidät ajattelemaan sitä että on kiire. Kiire? Olisi ihanaa olla semmoinen ihminen kenellä ei koskaan olisi kiire mihinkään!! Ei tarttisi stressata, kello on sen takia v*ttuttava keksintö… Kun se mittaa aikaa niin se kulkee. Itsestäni tuntuu ainankin että aika kulkee nopeammin kuin kelloa ei katso…

Joskus tekisi mieli heittää kello seinään… Sehän ei yleensä valehtele? Jos se valehtelisi niin mihin tämä maailma sitten olisikaan menossa? Kauheeta, ittestäni on todella ilkeetä olla ilman kelloo… Olemmeko me sitten tuon pienen tai suuren tikittävän laitteen vankeja? Päättääkö se elämämme kulun, toivottavasti ei!