Jos sanotaan että maailma on pimeä paikka, ei ole nähnyt elämää vankilan muurien sisäpuolella. Vain siellä voit sanoa maailman olevan oikeasti pimeä paikka. Muureja ei pääse karkuun eikä niitä voi olla katsomatta niin että haaveilee siitä että niitä ei olisi ollenkaan. Muurien tuomista varjoista tulee muutaman viikon kuluttua niin tuttuja että sitä toivoo varjojen vaihtavan paikkaa joskus. Vuoden kuluttua varjojen ja valojen paikkoja ei enää edes huomaa.
Jotkut uudet tulokkaat pelkäävät juuri varjoja sillä varjoissa vaanivat ne ketkä ovat unohtaneet maailman muurien ulkopuolella. Maailma muurien ulkopuolella ei kosketa meitä, eikä se edes ole odottamisen arvoinen. Maailma muurien ulkopuolella ei odota meitä, se menee menojaan ja me unohdamme miten maailma toimii. Me jäämme kaipaamaan vankilan rutiineja ja sitä että ei tarvitse ajatella itse. Vankila muuttaa meitä lopullisesti, sen vaikutukset näkyvät vaikka olisimme olleet useamman vuoden pois sieltä.
Muurien sisään mahtuu kaikki maailman ihmiset. Jokaisesta eri luokasta ja kaikista ikäryhmistä löytyy joku, emme siis voi väittää muurien sisällä olevan vain roistoja sillä jokaisella meistä on joku tuttu joka voisi jostakin syystä istua muurien sisäpuolella. Muurit vain erottavat roistot muista. Muurien sisään mahtuu maailma, muuta maailmaa ei edes tarjota,. Kirjaa lukiessa sellissään unohtaa hetkeksi sen tosi asia että todellisuudessa vapaata tahtoa ei enää ole. Elämäsi on muurien sisäpuolella muiden kuin itsesi käsissä ja sen hyväksyminen vaatii taantumista takaisin lapsen tasolle. Taantuminen ei ole helppoa, mutta kävellessäsi ulos niiden muurien sisäpuolelta huomaa olevansa kuin pieni lapsi joka lähtee ensi kertaa pois kotoaan. Lapsi muistaa lähtemisensä lapsuuden kodistaan ja jokainen meistä joka on joskus palannut sinne tietää millaista se on. Se tunteiden kirjo kun kävelee sitä samaa lattiaa pitkin kuin lapsena. Muurien sisään kukaan ei kuitenkaan haluaisi kaivata takaisin, siksi jokaiseen vankiin jää vain kuva yhdestä lapsuuden kodista ja sen lattiasta jalkojen alla.
Tää on elokuvakurssin satoa :)
Santsu Brasseihin 