Novelli number 24 Yöperhonen

Yöperhonen

 

Olet seurannut minua yöperhosen lailla. Valoisina iltoina minun ei tarvinnut edes katsoa taakseni sillä tiesin Sinun olevan kanssani.

Naurusi herskyi rantakalliolla. Aaltojen pauhu ei saanut sitä katoamaan. Sanoin Sinulle että naurusi tulee aina suoraan sydämestä. Sain vastaukseksi maailman kauneimman ja ujoimman hymyn, Mihinköhän tämä vielä johtaakaan…

Jalan jälkesi rantahiekassa ovat ainut oppaani tällä vieraalla rannalla. Olet aina rakastanut vettä. Sainoit veden olevan ainut pysyvä asia elämässäsi ennen kuin minä tulin siihen.

Leiri nuotio tekee hiljaista kuolemaa, enää sen ympärillä ei istu kuin kaksi kulkijaa. Toinen kaivaa salkusta kauniin kitaran ja toinen jo vähän nuhjuisen veisukirjan. Yhdessä nämä kaksi muodostavat duon josta ei elämän iloa puutu. Kuulija joukko duon ympärillä kasvaa.

Tuli tuossa nuotiossa on jo sammunut aikaa sitten, mutta tuli kahden kulkijan sielussa ei sammu koskaan.

Leiri nuotion ympärille on taas kokoontunut väkeä, tällä kertaa kaksi kulkijaa eivät ole täysin kahden vaan pieni mutta sitäkin tärkeämpi joukko on kokoontunut juhlistamaan näiden kahden kulkijan tien muuttumista yhtenäiseksi. Toinen on pukeutunut tummaan ja toinen vähän vaaleampaan pukuun,

Naurusi herskyi edelleen rantakalliosta, vaikka olet jo tovin kulkenut kanssani erilaista polkua. Sinun polkusi päätyi tanssimaan pilvien päälle.

Yhä edelleen seuraat minua yöperhosen lailla.

 

 

 

Mainokset
Mainokset