Ripari fiilistely

Heips!

Viime torstaista lähdin vietin aikaa Tuosassa, ripari meiningeissä meni viikko. Joo sitä viikkoa on kyllä vähän haastavaa kuvata yhdellä lauseella. :D Oli meinaan semmonen viikko että!

Muutaman kerran meinas olla lähtö lähellä, ei pelkästään mulla vaan ehkä jollakin muullakin. No mutta oikeestaan launatain masennuksen jälkeen hommat rupes toimimaan. Onneksi oli muuten hyvää väkee vaikka osan takia oli välillä aina hermot vähän kireellä. Kiitos K:0n en tiä missä olisin ollu jos et olis ollu paikalla.

Vielä pitää kiittää yhtä K:oota siitä että sain tehdä kanssasi töitä, onnea ja menestystä tulevaan ja tavataanhan me vielä! Toivottavasti kortista on iloa!

Viikon aikana mut yllätettiin kyllä myös positiviisesti, miten voi sen ikäisistä ihmisitä löytyä tosi fiksujakin ihmisiä. Toivon Teille kaikille tasapuolisesti kaikkea hyvää elämäänne.

Iso kiitos lähtee firmalle, että vielä tämmönen jo kohta fossiilioituva isoinenkin sai olla mukana kattomassa menoa!

Oli ilo tutustua. Kiitos kaikki kollegat, varsinkin Kala! Teilläkin on elämä vielä edessä!

Mutta onhan tässä jo muutama päivä vedettykkin lonkkaa, joten sitä joutaa taas töihin! Tänään alkaa virallisesti klo 22, mutta pitää mennä vähän kattomaan paikkoja että mihin ihmeeseen sitä menee huomiseks aamupäiväks nukkumaan! Tulossa on neljä todennäköisesti pitkää yötä! Toivottavasti ei sada hirveesti niin vois ulkonakin heilua!!

Sitten kun tulevana lauantaina saan itteni kotiin niin sitten ollaankin jo elokuun puolella ja mun pitäs siis tosiaan olla yhdeksän päivän päästä savossa! No onneksi ei oo ollu tylsä kesä ja lähes sen kaiken mitä pitikin niin oon tehny!

Toivon kaikille antoisaa loppu kesää, nautitaan kaikki siitä!!

Mainokset

Suomen Chuck Bass

Joo tää mies on tainnu pyöriä täällä aikasemminkin.

”Mä oon ristiriitainen ihminen”- Jare

Oon tässä nyt muutaman päivän aikana miettiny että minkä biisin valitsen tulevan riparin iltahartauteen ja ne ketkä tietää mut katu-uskottavana rock mimminä niin tää on niit musa juttuja joka saa mun uskottavuuden katoamaan kyllä.

Jare on oikeestaan tehny jotain suurta ja muuttanu ihmisiä, oikeestaan siin on jotain samaa kuin Holopaisessa, molemmat on taiteilijoita. Jare on kyllä takuulla Taiteilija, Taistelija ja Ihminen isolla I:llä. Mie s sanoi itse  iltalehden haastattelussa ”Jonkun mielestä olen viileä ja tunteeton, mutta oikeasti tunne ihan saamarin vahvasti.”

 

Ja oikeestaan kun löydän  ittestäni niin palon samaa kun tosta miehestä. Oikeestaan kaikki lähtee siitä että oon siis itsekkin keskonen ja taistellu siis elämästäni.

Ja lisäks löydän ittestäni sen narsistisen taiteilijan joka on oltava  jokaisessa joka haluaa  joskus menestyä taiteen saralla.

”Monta kertaa se pitää teille todistaa
et oon se yks ja ainoo, en yks monista
yhtä omistautuvaa, en montaa tääl nää
se sama mitä rakastaa sekottaa tän pään

Ne ei ymmärrä mua oon tänne liian viilee
liian viilee
eiks nii, pimee kun Charlie Sheen, viilee kun James Dean.”

Liian viilee, missä on kyllä sanomaa.

Ja itse mietin aina joskus että pitääkö tässä maailmassa olla vähän sekasin että pärjää ja se että rakastaa sitä mitä tekee olkoon se oikeestaan ihan mitä vaan.

Iso respect Jare ja kiitos!

Tavataan elokuussa!!

p.s. voisin tehä joulukalenterin tai aamukamman siihen elokuus 22.päivään!!

Niin ja mistä otsikko tulee, katselkaas se jätkän menoa ja verratkaa Chuckiin, sielt löytyy paljon samaa!! :D Lähinnä oikeestaan ihan hyvässä mielessä, mitään negatiivista ei ole piilotettu tähän vertaukseen!

Novelli 23 (hah!) Päivänkakkara

Päivänkakkara

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta…

”Mitä sä teet?” Kysyit. ”En mitään.” Istuit viereeni laiturin nokkaan. Vedessä oli enemmän kuin yhden päivänkakkaran terälehtiä. Se ei kiinnostanut sinua. Sinua näytti enenmmän kiinnostavan rantavedessä uivat kalat. ”Tuu kattoo täällä on ihan oikeesti kaloja!” Huusit. ”Tietty siellä on olemmehan ihan oikean järven rannalla.” Huusin takaisin.

Päivänkakkarat  vaivasivat minua, niissä on pakko olla jotain vikaa. Yksikään niistä ei loppunut siihen kohtaan kuin olisin halunnut. Jokaikinen niitä loppui ”ei rakasta”. Maailma ilmeisesti pilaili kustannuksellani.

”Kato, tuolla se lentää!” Näytiti minulle suurinta näkemääni perhosta. ” Se on kaunis, niinkuin säkin…” ”Mitä sä sanoit? Mitä tarkotit tolla?” Tivasit. ”En mitään, puhun taas mitä sattuu, älä siitä välitä.” Unohdit episodi lähes heti, mutta minusta tuntui että se jäi kaivelemaan sinua.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta…

”Taas sä istut täällä. Taasko noita kukkia? Luovuttaisit jo. ”

”En mä voi”

”Voitpas, sä löydät varmasti jonkun jonka kanssa olla.”

”Entäs jo en löydä? Se ainut kenen kanssa haluisin olla, ei taho mua.”

”Hah, ihan kuka vaan haluaisi sut.” Sanoit. Hymysi oli niin leveä että en voinut olla nauramatta sille.

”Mitä sä virnuilet siinä?”

”Sua.” Vastasin.

”Hei, älä ala. Mä en oo tota varten täällä. Jätä ne jollekkin joka ansaitsee noi.” Sanoit.

Silmissäni kirveli. ”Sä oot mulle tärkee.” Sanoin.

”Niin säkin mulle.”

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta, rakastaa… Tällä kertaa kukat olivat oikeassa.

Tasa-arvo kuuluu kaikille

Tiedän tämän olevan asia mistä kaikki puhuvat ja kaikilla on mielipide, mutta oikeastaan se että tästä asiasta puhutaan niin on vain hyvä juttu.

Se ketä minä tai sinä rakastat ei ole kenenkään muun asia, se kenen kanssa sinä haluat elämäsi viettää ei kuuluu kenellekkään. Siksi kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Jokaisella meillä pitäisi olla oikeus lain edessä olla tasa-arvoisia riippumatta siitä kenen kanssa haluan mennä naimisiin. Lain edessä kaikkien tämänkin maan kansalaisten tulisi olla tasa-arvoisia.

Se millaisia päätöksiä kirkko tekee niin on kirkon asia. Siihen ei valtio vallalla ole valtaa, mutta siinä millaisia ihmisoikeuksia suomessa on niin siihen voisi tuo meidän arkadianmäki vaikuttaa.

Tässä puhutaan vain avioliittolaista eikä esim lasten adoptiosta, enkä nyt ota siihen itsekkään mitään kantaa.

Olkaa suvaitsevaisia ja kuunnelkaa toisianne!
#prideviikkko

 

Mainokset