Nano day 25

Part XXI

”Kyllähän sinä tiedät mitä tämä tarkoittaa meidän tulevaisuutemme kannalta? Mihin me muka menemme jos ihmiset jatkavat tälläistä elämää?” Tokaisit minulle ilmastoluennon puolivälissä. Tiesin sinun välittävän ilmasto asioista, mutta että näin kovasti. ”Jospa noi meidän päättäjät osaisivat ratkaista tämän asian.” Sanoin sinulle. Katsoit minuun ja nostit kulmiasi. ”Ai ratkaisemaan? Pyh, tohon sä et usko itsekkään. Yhtään noista isoista kihoista ei kiinnosta tippaakaan jos lapset kärsii Afrikassa tai jossain muualla. Ketään sellaista ei oikeasti kiinnosta, vaikka juuri ne ihmiset ovat päättämässä tän maapallon tulevaisuudesta.” Puuskahdit. Kuuntelimme luentoa, vaikka osasin lukea kehonkielestäsi että sinua tuskastutti kuunnella tuollaista marttyyrimaista paskan jauhantaa. Tiesin että vihasit koko luentoa vaikka se kuuluukin meidän opetettaviin aineisiin. ”Mä niin vihaan tota noin kun ihmiset sulkee silmänsä tältä. Koko ilmastomuutos on rikkaiden maiden keksintöä että kehittyvät maat eivät voisi kehittyä. Ei Jumala ole luonut maailmaa sellaiseksi että joku ilmastonmuutos saattaisi sen tuhota. Nää ihmiset on tyhmiä.” Valitit minulle sen jälkeen kun olimme tulleet takaisin asunnolle. ”No niin nyt sä istut tohon tuoliin niin mä vähän hieron sua, niin rentoutuisit edes vähäsen. Sä oot kohta niin jäykkä että et pääse enää edes sängystä ylös.” Istuit penkkiin ja annoit minun hieroa hartioitasi. Ne olivatkin jäykkinä. ”Tuo luentosalissa istuminen ei voi olla terveellistä kenellekään.” Sanoit. ”Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.”

Meidän kodissamme ympäristö asiat ovat jokapäiväisiä. Ilman ympäristöasioita ja niiden ongelmia emme varmaan koskaan olisi ruvenneet edes hengaamaan samoissa piireissä. Äitini vitsailikin että näin ne viherpiipertäjät lisääntyy, kun samanlaiset ihmiset kohtaavat. Äiti sentään osasi ottaa asiat huumorilla toisin kun isäni, joka ei edes oman työnsä puolesta suostunut kommentoimaan mihikään ilmastoasiaan yhtään mitään. Isä oli töissä isossa sähköfirmassa kenen pääasiallinen sähköntuotanto tapa oli tällä hetkellä ydinvoima, vasta sen jälkeen tulivat vesi- ja tuulivoima. Isän mielipidettä ilmastoasioihin oli siis turha kysyä. Sinun isäsi sen sijaan oli ihan täysillä mukana tässä, mutta oma äitisi teki töitä isäni firmassa, niin äitisi ei suhtaudu tähän niin hyvin kun oma isäsi. Olemme tähän saakka selvinneet ilman suurempia ristiriitoja, joka pääasiallisesti johtuu siitä että sinä olet niin hyvä sovittelija.

Istuimme aamiaispöydässä kun kuulit uutisen. Äitisi oli joutunut sairaalaan jonkun työpaikka onnettomuuden takia. Lähdimme molemmat sairaalalle. Sairaalassa tosin et saanut tietää kun sen että äitisi hengittää ja mitään hengenvaaraa ei tällä hetkellä ole. Meidän oli siis viisainta mennä kuuntelemaan jatkoa eiliselle ilmastoluennolle. Onneksi tämänpäiväinen puhuja puhuisi jostain muusta kun siitä mitä se eilinen poliitikko.

Luentosalissa meidät yllätettiin toisen kerran tänään. Puhujan pöntössä istuikin minun isäsi ja heijasteena seinällä oli isän firman logo. Mietin jo pienen hetken että taidan kävellä ulos salista. Nykäisit minua hihasta. ”Et jätä mua yksin tänne.” Sanoit kun istuin penkkiin. Isä pitikin yllätykseni puhettaan nimenomaan ympäristön näkökulmasta ja miksi pitäisi panostaa enemmän niin sanottuun vihreään sähköön ja siihen että ydinvoima ei saisi olla ainut tapa tuottaa sähköä. Toki ydinvoima on ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi kivihiili tai maakaasu. Olin niin positiivisesti yllättynyt että oli hyvä etten hypännyt isäni kaulaan luennon jälkeen. Päätin kuitenkin että isää olisi kiitettävä tästä myöhemmin.

Seuraava luentoa odotellessamme sinä soitit sairaalaan kysyäksesi isältäsi miten äitisi voi. Itse jäin lukemaan verkkolehtiä ja sain vain vahvistuksen siihen että isä luennolla puhumat asiat eivät olleet vain sanahelinää vaan Suomi oli todella siirtymässä vielä enemmän ekologisempaan tapaan tuottaa energiaa. Tulit aulasta puhelimesta. Näin kasvoistasi että uutisesi eivät olleet niin positiivisia kuin minun. ”Äidillä on todella joku hätänä. Sille oli noussut kuume. Lääkärit oli sanonut että äiti on kokoajan valvonnassa niin mitään ei voi sattua, mutta mua kyllä oikeasti pikkaisen hirvittää tää äitin tilanne.” Sanoit ääni väristen. ”Kyllä lääkärit keksii mikä äitiäsi vaivaa. Äitisi on parhaassa mahdollisessa hoidossa.” Sanoin ja halasin sinua kovasti. ”Joo, mä tiedän. Tää on vaan kamalaa, kun itte ei voi tehdä mitään.” Sinulle tämä olikin olit ollut niin kauan kun me olemme tunteneet niin aina ollut toiminnan nainen, siksi sinun oli hyvin vaikeaa olla tekemättä tilanteessa kuin tilanteessa yhtään mitään. Toimettomuus oli kamalinta mitä tässä maailmassa tiedät.

Istuimme iltapäivällä asuntomme sohvalla kun puhelimesi soi. Se oli sairaalasta. Äitisi oli joutunut leikkaukseen kun aivopaineet olivat jostain syystä nousseet liikaa. Minun päässäni risteili ensimmäisenä ajatuksia uraanista ja ydinjätteestä, mutta eihän äitisi tee mitään niihin liittyvää. Lääkäri kuitenkin rauhoitteli sinua ja sanoi kertovansa heti kun on jotain kerrottavaa. Sinuun tämä koski enemmän kuin olisin ikinä uskonut.

Viikko äitisi leikkauksen jälkeen hän heräsi. Äitisi jopa muisti miksi hän oli joutunut sairaalaan. Äitisi kaikki psyykkiset, fyysiset ja motoriset toiminnot olivat kunnossa. Lääkäritkään eivät oikein uskoneet sitä. Mutta niin tässä nyt sattui vaan käymään. Olit niin onnellinen että onnesi tarttui myös minuun eikä jokavuotinen syysmasennus iskenytkään niin pahasti. Marraskuun harmaus tuntui lottovoitolta kun olimme taistelleet viikon verran tuntematonta vihollista vastaan. Kiitin kaikkia mahdollisia tahoja siitä että äidilläsi oli kaikki hyvin.

Loppujen lopuksi kävi niin että yhteisessä joulupöydässä minä tulin kysyneeksi sinulta sen kaikista suurimman kysymyksen. Vanhempamme olivat tahoillaan toivoneet tätä jo useamman vuoden. Sinä vastasit kyllä ja helmikuussa ystävänpäivänä tanssittiin meidän ekohäitämme. Häämme olivat niinkin iso uutinen että pääsimme useampaan suomalaiseen paikallislehteen levittämään vihreiden valintojen ilosanomaa. Jokaisella joka kuuli tarinamme oli mahdollisuus vaikuttaa siihen millainen tulevaisuus meidän lapsillemme ja hänen lapsilleen tulisi.

Jokainen meistä voi vaikuttaa ja jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa. Me kaksi olimme siitä hyvä esimerkki. Meidän molempien vanhemmat päätyivät lopulta tekemään tahoillaan vihreämpiä ratkaisuja tulevaisuuden lastenlastensa puolesta. Jokainen meistä vaikuttaa kanssakulkijoihinsa, toiset enemmän kuin toiset, mutta jokainen meistä inspiroi ihmisiä, kun annat itsellesi mahdollisuuden olla inspiraation lähde.

Yhteensä tänään tuli sanoja melkein 1200, kun lasketaan oppimispäiväkirja mukaan. Nyt ollaan siis yli 18 tuhannen sanan!!!

Mainokset
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: