Kesäteologin toinen rippileiri

Maanantaina kotiuduttiin kesän toiselta ja viimeiseltä rippileiriltä, olihan hulina leiri.

Keskiviikkona kuin aloitettiin niin ei allekirjoittaneelle ollut mikään paras hetki, mutta sieltä noustiin. Olipahan tärkeä oppimisen paikka, siitä että on vaan oltava niitä nuoria varten tuolla leirillä.

Ensimäinen oma oppitunti Jeesuksesta meinasi hajota kyllä aivan käsiin, mutta tässä kohtaa mein nuoriso pappi pelasti tän kesäteologin. Mutta kun sain käsityksen siitä millainen ryhmä on ja siitä ettei opettajajohtoinen opetus sopinut tuolle ryhmälle niin jouduin muutaman hetken pohtimaan sitä miten pidän toisen oppituntini rukouksesta. No tässäkin kohtaa voin kiittää työtovereita. Sain hyvän idean siihen miten toteutan rukous-oppituntini. Ja se tunti menikin paljon paremmin kuin se ensimmäinen.

Vähän meinasi jossain kohtaa harmittaa se ettei pysty antamaan kaikista hiljaisimmille aikaa ja korvia kuin luokassa on niin monta ketä pitää paimentaa niin että voisi edes kuulla omat ajatuksensa.

Tämän leirin kohdalla huomasin itsestä monta asiaa. Monta asiaa siitä millainen opettaja, esimerkki ja työntekijä haluan olla.

Se valkeni tällä leirillä että isosen hommista on niin vähän aikaa että on paras ratkaisu jättää ne hommat isosille. Oman paikan etsiminen leirillä on vielä sen verran kesken, toisaalta eihän tässä puhuta mistään ihan pienistä muutoksista tai muuten pienistä asioista on kuitenkin kyse siitä että tää vaatii aikaa, että se oma paikka löytyy kyllä.

Leirillä oli paljon hienoja hetkiä, itse nautin suuresti hartauksista tunnelmallisessa kappelissa, lisäksi tykkäsin istua järven rannassa nuorten uidessa. Lisäksi hienoja hetkiä oli frisbee golfin heittely poikien kanssa ja lautapelit tyttöjen kanssa.

Toki tän leirin varmaan parhaiten muista siitä kun lauantai iltana puhelin pussasi kiveä kohtalokkain seurauksin, tuli siis kallis kesä. Mutta tästäkin mennään eteenpäin.

Olen tässä pohdiskellut tätä kesää ja tullut siihen tulokseen että on kyllä oppimisen kannalta ollut tärkeä kesä, olen nauttinut kaikesta, vaikka välillä on meinannut olla haastavia hetkiä. Edelleen olen sitä mieltä että seurakuntatyö on minua varten ja edelleen tykkään tehdä rippikoulu työtä ja toivon että sen arvostus kirkon työmuotona nuosisi arvostuksessa, sillä onhan se tärkeää.

Kesäteologin pesti Joutsenossa vetelee viimeisiään.  Yksi hartaus oli huomenna vanhainkodissa sunnuntain konfirmaatio hartauden lisäksi olisi vielä yksi saarna kirjoitettavaksi!

Luoja on suonut hyvän kesän, malttamattomana sitä odotellaan syksyn alkua ja paluuta sorvin ääreen!P7171103.JPG!

Mainokset
Seuraava artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: