Reformaatio 500 vuotta

Tänään 16.10 on kirkkovuodessa pyhä uskonpuhdistuksen muistolle. Tästä sunnuntaista alkaa meillä evankelis-luterilaisessa kirkossa reformaation juhla vuosi.

Tänään kirkkoherra Pentti Berg puhui saarnassaan siitä mitä reformaation merkitsee ja mitä reformaatiosta on edelleen jäljellä tämän päivän suomalaisessa kulttuurissa.

Kirkkoherra pohti sitä että milloin Suomi olisi itsenäistynyt jos emme olisi saaneet reformaation seurauksena saaneet omaa puhuttua kieltämme kirjalliseen muotoon. Itseäni tämä ajatus rupesi puhuttelemaan. Suomihan liittyy tähän reformaation 500 vuotis juhlaan omalla 100 vuotis juhlallaan ensi vuonna.

Juhlisimmeko siis todella sata vuotiasta Suomea ensi vuonna jos Martti Luther ei olisi aloittanut reformaatiota noin 500 vuotta sitten Sakasassa? Tämä on kysymys mitä on minusta hyvä pohtia. Tänä aikana kun on paljon ihmisiä ketkä ajattelevat että kirkossa ei ole mitään hyvää eikä kirkko tarkoita nyky-yhteiskunnassa yhtään mitään. Olisiko siis Suomea ilman kirkkoa, tai ilman Lutheria? No Suomeen minä uskon, että Suomi olisi itsenäistynyt jossain kohtaa, mutta olisiko Suomi itsenäistynyt vasta sitten kun Neuvostoliitto kaatui 1990-luvulla. Samanaikaan esimerksiksi Viron kanssa. Näkyisikö meidän yhteiskunnassamme edelleenkin se Neuvostoliitton ja Venäjän vaikutus? Samallatavalla kuin monissa entisissä neuvostomaissa.

Monesti olen pohtinut sitä että jos olisin elänyt Suomen itsenäistymisen aikoihin, jos olisin vaikka syntynyt 1918 tai 1919, missä olisin nyt? Olen syntynyt Suomen itäisellä osalla ja tiedän sen että melkein meidän kotipihalla on sodittu. Alle kahden kilometrin päässä siitä missä vanhempani nyt asuvat on ammuttu punaisia. Kummalle puolelle minun perheeni olisi kuulunut? Olisinko joutunut evakoksi Ruotsiin sotalapsena, kun molemmat vanhempani olisivat joutuneet rintamalle tai huonommassa skenaariossa vanhempani ja minä olisimme joutuneet työleirille ja saaneet surmamme puhdistuksissa.

Joskus on ihan tervettäkin kyseinalaistaa asoiden tärkeyttä ja merkitystä, mutta mielestäni kirkon ja erintoten reformaation merkitystä Suomeen ja suomalaisuuteen ei voi kyseinalaistaa.

Tähän loppuun haluan jakaa teillekkin kuvan reformaation juhlavuoden mainoksesta joka on Pohjois-Karjalais tekoa. Tässä on mielestäni kristinuskon ja meidän Luterilaisen kirkon ydin. Tähän kuvaan on siis kuvattu se mitä reformaatiosta on jäljellä nyky-yhteiskunnassa ja mistä asioista saamme osaksi kiittää Luterilaista kirkkoa.

Yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden” – Martti Luther

On yksi nimi ylitse muiden,
yksi nimi muuttumaton.
Yksi nimi ylitse muiden, vain yksi nimi toivomme on.
Tuo nimi josta laulan on Jeesus, nimi kaunein alla auringon” – On yksi nimi ylitse muiden (uusi virsi virsikirjan lisävihosta)

dsc_0317

 

Mainokset

JHT- musta lammas

Joudun tämän kirjan takia varmaan kirjoittamaan esimmäisen kirja-arviointini blogiini. Tämä saatta toki johtua siitä että Jare on tämän mimmin viimeisessä viidessä vuodessa tehnyt ihmeellisiä asioita.

En tiedä onko tarpeellista avata sitä miksi Jare on halunnut että elämänkerta kirjoitetaan nyt, eikä esim. kymmenen vuoden päästä. Koska onhan tuo jätkä ihan luvattoman nuori siihen että joku kirjoittaa hänestä elämänkerran. Se mitä muu media ei ole avannut on ollut se että elämänkerran avulla Jare on toivonut että pääsisi takaisin Cheekistä Jareksi, sen jälkeen kun tämä kolmen vuoden saaga on saateltu loppuun.

Esipuheessa Jare kirjoittaa näin ”Pidät kädessäsi elämäni pelottavinta projektia. JHT- Musta lammas sisältää yli 400 sivua hetkiä, välähdyksiä ja tarinoita mun elämästä. Yhdessä ne muodostavat Jare Henrik Tiihosen tarinan, jonka olen päättänyt jakaa niin rehellisesti kuin ikinä osaan. Suodattimet päällä kirjaa olisi ollut turha lähteä tekemään. Kaikki tai ei mitään.”

Kun olin noin puolet lukenut kirjasta, osasin sanoa muille vain sen että ”Onhan hyvin kirjoitettu.” Sillä saatoin kuulla päässäni Jaren itse kertovan kirjan tapahtumia. (Mitä antaisinkaan siitä että saatais kirjasta semmoinen ääni versio missä Jare itse lukisi tarinoita omasta elämästään? Kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta.)

Toinen asia minkä huomasin kirjaa lukiessani oli se että miten paljon Jare oikeastaan on jo kertonut elämästään. Niin kuin Jare itsekkin räppää

”Mä raotan mun maailmaa
Sä taidatkin jo tuntee mut. Jos tiedät enemmän ku nimen
Ainakin oot kuunnellu.
Levyt on mun päiväkirja,
tilinpäätös vuodesta.
Jo nuoresta antanu niiden puhua mun puolesta.” – Mitä tänne jää 2012

Eli jos on yhtään kuunnellut biisien lyriikoita niin on oikeastaan kuullut hyvin paljon Jaren elämästä. Toki jo otsikoihin nousseita asioita on jonkin verran. Kuuluhan se ihmisyyteen että ihan kaikkea ei halua kaikkien kanssa jakaa, varsinkaan tyyliin koko Suomen kansan kanssa.

Kolmas asia mikä on jäänyt isona mieleen on ollut se miten hyvin pitkin kirjaa on käytetty muita puhujia kertomaan tarinan toinen puoli. Parhaita paloja omasta mielestäni oliat kyllä ehdottomasti Jaren äidin Ainin kertomukset ja Jaren kaksoisveljen Jeren mahdollisuus olla äänessä.

Itse jossain määrin taiteilijaan kalleellaan oleva ihminen osaan kuvitella sen kun asiasta minkä äärellä ollaan ei vaan tule mitään. Se kuuluisa luomisen tuska kyllä paistaa aina paikoitellen, isoiten ehkä kirjan loppu puolella olevassa luvussa jossa käydään läpi Alpha Omega levyn äänityksiä. Jälkikäteen Jare on kertonut että masennus iski osaksi sen takia että Jare oli itse ruvennut rukaamaan lääkärin määrämien lääkkeiden määrää. Toisaalta tätäkin Jare oli kirjan julkaisemisen yhteydessä pohdiskellut että oliko tämäkin asia johdatusta, niin että kaikilla on tarkoituksena. Onhan Jare itsekkin sanonut että Alpha Omega on Jaren oman uran paras levy.

Kirjassa kuuluu selvästi se miten Jare asiat näkee ja on hienoa että teksti on jätetty sellaiseksi että se todella voisi tulla Jaren omasta suusta.

Oikeastaan suosittelisin jokaiselle joka on joskus epäillyt sitä että Cheekin takana on vain levy-yhtiö tai se että töitä ei koskaan olisi tehty.