Nano part 3 Day 5

Ihmisjoukossa räjähti aikamoinen kaaos. Fatima ja muut johtajat yrittivät selittää ja rauhoitella väkijoukkoa. ”Miten niin Maasta ei voida hakea vettä?” Joku kysyi. Fatima tarttui mikrofooniin ja sai kansan kuuntelemaan. ”Me saimme hyvin yksinkertaisen viestin Maasta, siinä luki että vesi ei riitä. Uskomme hyvin vahvasti että maassa on sattunut jotain mikä on aiheuttanut puhtaan ja juomakelpoisen veden pilaantumisen. Emme tahdo riskeerata ketään siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun.” Sveitsin johtaja Samuel oli täsmälleen samaa mieltä Fatiman kanssa.

Samuel oli perheineen yksi harvoja Eurooppalaisia ja entisiä suur maita, jotka oli otettu mukaan Marssiin muuttoon johtaneeseen projektiin. Samuel oli miettinyt että tämä varmaan ainankin osaksi johtuisi siitä miten varakas Sveitsi oli aina ollut. Samuel oli päättänyt että tekisi kaiken sen eteen että ihminen menestyisi Marssissa eikä siksi tekisi itsestään tai entisestä kotimaastaan suurta asiaa. Sveitsin mukana oloa selitti myös se ettei sille ollut tullut niin paljon menetyksiä meren pinnan noususta. Samuelin edustaman Sveitsin lisäksi Eurooppalaisia valtioita olivat Ruotsi, Tsekki ja Unkari. Islanti oli myös edustettuna, Islannissa oli menneen 50 vuoden aikana sattunut muutama suuri tulivuoren purkaus, mikä oli aiheuttanut sen ettei Islanti ollut kärsinyt meren pinnan noususta. Euroopan maiden lisäksi Marssissa olivat Nigeria, Chile, Kanada, Kongo ja Nepal. (194)

Johannes tuli seuraavien päivien aikana huomaamaan sen että työ kaivoksessa oli jotain muuta mihin hän oli tähänastisen elämänsä aikana tottunut. Kaivoksella väki rupesi vaihtumaan johtajiston määräyksestä. Johannes päätyi tekemään tehtävää mitä ei ollut eläessään tehnyt. Eli opettamaan. Johannes pian huomasi, ettei opettaminen todellakaan ollut hänen vahvin lajinsa. Myyrien pomona toimiva Jared oli kertonut kaikki perus ohjeet ja pitänyt huolen siitä että jokainen tietäisi paikkansa ja sen mitä pitäisi tehdä. Nyt Johanneksesta kuitenkin tuntui että hänen täytyisi kysyä Jaredilta että miten asioita ja tehtäviä mitkä tulivat Johanneksen omasta selkärangasta tulisi opettaa muille. Jaredilta tieto opetuksen puutteesta kiiri eteenpäin.

Mali sai korviinsa tiedon että kaivoksissa tarvittaisiin opettajaa. ”Äiti olisiko minunkin mahdollista mennä kaivoksiin?” Hän kysyi. Fatima katsoi tytärtään mietteliäästi. ”Niinhän se käsky kuului, että jokaisen täytyisi olla jollain tavalla mukana kaivosten tekemässä työssä. Oletko aivan varma että haluat mennä sinne?” Fatima kysyi. ”Olen kuullut että kaivoksissa tarvittaisiin opettajaa. Kuulin Myyrien johtaja Jaredin puhuvan Samuelin kanssa siitä miten Myyrien oli vaikea saada ihmiset oppimaan niin että heistä todella olisi jotain hyötyä kaivoksissa.” Mali sanoi. Ilme Fatiman kasvoilla muuttui. ”Tämän täytyy olla jonkun pirun hyvä suunnitelma. Opettaahan sinä tyttöni halusit. Siihen hommaan sinä kyllä pääset.” Fatima nauroi. ”Mennään heti puhumaan Jaredin kanssa. Pääsenhän itsekin tutustumaan samalla kaivoksiin. Olen jotenkin onnistunut välttelemään sitä.”

Suurimman kaivoksen reunamilla oli pienen pieni iglu jossa Jared piti majaansa. Jared seisoi iglun ulkopuolella ja odotti. ”On hienoa tavata teidät Fatima.” Hän kätteli Fatiman ensin ja sitten katsoi Malia. ””Kukas sinä olet?” Hän kysyi. ”Tässä on tyttäreni Mali, hän on opettaja ja toivoisinkin että voisit käyttää hänen ammattitaitoaan hyväksi täällä kaivoksella.” Fatima sanoi ja esitteli tyttärensä. Fatima jatkoi Jaredin epäilevän katseen takia.” Olen saanut korviini tietoa että Myyrien olisi haasteellista opettaa toisia. Olemme kuitenkin tilanteessa että jokaisen työpanos on tärkeä. Eikä meillä tietenkään olisi varaa aiheuttaa kuoleman tapauksia kaivoksella sen takia että jotain emme ole saaneet opetettua.” Jared katseli mietteliäänä kaivokselle. ”Oletko koskaan ollut kaivoksessa?” Hän kysyi Malilta. ”En, mutta olen nopea omaksumaan.” ”Siinä tapauksessa on parempi aloittaa heti. Anteeksi Fatima, mutta ottaisin mielelläni tyttäresi mukaan kaivokseen.” Jared sanoi. ”Kiitos Jared, teet yhteisöllemme ja koko ihmiskunnalle palveluksen.” Fatima sanoi. ”Älä liioitte, rouva Presidentti.” Jared sanoi takaisin. ”Minä en ole vielä presidentti. Pidä tyttäreni turvassa.” Fatima sanoi ja lähti takaisin kylää kohti.

Jared ja Mali laskeutuivat kaivokseen. ”Mennään ensin käymään kaivoksen pohjalla niin pääset näkemään miten se tärkein eli veden haku työ tehdään.” Jared sanoi kun Mali ja hän sovittelivat itseään pieneen hissi koppiin. ”Toivottavasti et ole ahtaanpaikankammoinen.” Jared vitsaili. Hissi laskeutui natisten alemmas. Mali katseli koko matkan alas valoa joka tuli ylhäältä pinnalta ja yritti mielessään kuvitella sen mitä oli olla täällä alhaalla ilman valoa. Hissin kori kopsahti kaivoksen pohjalle. ”Tervettuloa monttuun.” Jared sanoi leveästi hymyillen. ”Tämä taitaa olla joku sisäpiiri vitsi, kun en osaa nauraa oikeassa paikassa.” Mali vitsaili. ”Huumori on ainut voimavaramme täällä maailman pohjalla. ”Jared sanoi.

Vaikka he olivat tulleet kaivoksen pohjalle täytyi heidän vielä mennä alemmas jotta he pääsisivät näkemään sen lähteen joka piti ihmisiä hengissä. Jared kulki koko ajan Malin edellä kädessään pienen pieni punainen valo. ”Seuraa valoa niin et eksy. Minä olen kulkenut niin monet kerrat täällä että unohdan jos kuljen jonkun kanssa joka ei ole aikaisemmin ollut täällä.” Mali siis seurasi punaista valoa. He tulivat jonkun ajan päästä pienestä aukosta isoon luolaan. Luolan kattoon oli asennettu sinisiä valoja kertomaan missä Myyrien täytyi kulkea, sekä myös sen missä kulkeminen oli turvallista. Vesi lähteessä oli kirkasta. ”Älä anna ulkokuoren huijata.” Jared sanoi. ”Tuo vesi on vahvasti emäksistä ja se aiheuttaa palovammoja jos se osuu paljaalle iholle. Emme oli vielä aivan varmoja mikä vedessä aiheuttaa emäksisyyttä, mutta uskoisimme sen johtuvan Marssin pinnalla olevasta metaanista ja raudasta mitä Marssin pinnalla on paljon.” Jared kertoi lähteen reunalla. ”Marssin pinnalla ei ole hiekkaa ja multaa samanlaisina kerroksina kuin Maassa niin vesi ei suodatu tullessaan pinnalta maan alle.” Mali sanoi. Jared katsoi Malia ihmeissään. ”Fatima ei siis puhunut pehmeitä.” Mali katsoi Jaredia kulmat koholla. ”Uskallatko väittää että luulit äitini valehdelleen sinulle?” ”Kuules tyttö.  Minä en ole elämässäni luottanut kehenkään, joten jokainen joka puhuu kanssani joutuu todistamaan minulle että on luottamuksen arvoinen. Ja sen että puhuu totta.” Jared sanoi. Jaredin sanat jäivät Malin mieleen pitkäksi aikaa.

Johannes oli kuullut joltain että Jared oli tuomassa jonkun Monttuun. Hän kiipesi alaspäin ja yritti kuvitella sitä ihmistä joka vapaaehtoisesti tulisi pinnan alle. Toki hän itsekin oli tullut sinne vapaaehtoisesti. Johannes oli kuullut muilta Myyriltä että tämä nuori nainen oli opettaja ja siksi hän halusi tulla tutustumaan Monttuun että hän voisi olla hyödyksi. Johannes ei osannut kuvitella että mitä he todella tekisivät opettajalla ja mitä opettaja voisi tehdä toisin kun kaikki muut. Johannes oli kyllä pohtinut sitä miten asioita voisi tehdä helpommin ja miten ulkopuolisille olisi helpompaa selittää Montun käytäntöjä ja sitä miksi joitakin asioita tehdään tietyllä tavalla. Johannes tuli Montun pohjalle ja tapasi Jaredin ja tämän opettaja naisen. Johannes ei sillä hetkellä osannut kuvitella että millaisen ihmisen tulisi kohtaamaan. ”Hei Johannes, hauska sattuma että olet siinä, sillä juuri kerroin Malille sinusta, että sinä voisit olla hyvä näyttämään Malille että miten työmme tehdään.” Jared sanoi. Johanneksen aivoissa tapahtui sillä hetkellä jotain. Hän katseli tätä tummaa tyttöä ja maailma musteni.

”Johannes, kuuletko?” Joku läpsi häntä kasvoille. ”Olen, olen. Mene pois. Jätä mut rauhaan.” Johannes vaikeroi. Johonkin koski kamalasti. Joku nosti hänen kättään, siihen poltteli. ”En usko että se olisi murtunut, mutta voisi olla hyvä että se varmistetaan. En ole lääkäri niin en osaa varmasti sanoa.” Pehmeä ääni sanoi. ”Selvä meidän täytyy lähteä kohti pintaa sillä pimeä tulee melko pian ja energiaa on vielä saatavilla.” Sanoi matalampi ääni. Sen täytyi kuulua Jaredille Johannes ajatteli. ”Pääset katsomaan mitä pinnalle kuuluu. ” Jared sanoi.

Johannes heräsi melko pehmeästä sängystä. ”Missä mä oon?” ”Sairaala rakennuksessa.” Joku vastasi. Johanneksen silmät alkoivat tottua valoon. ”Olisiko mitenkään mahdollista että sammuttaisit tuon hiivatin lampun, mun silmiini koskee.” Hän sanoi. ”Avaisitko silmäsi niin näen miten pupillisi reagoivat valoon.” Ääni sanoi. Johannes raotti silmiään. ”Tiedän että se tuntuu ikävältä,mutta tämä on tärkeää tutkimuksien kannalta.” Ääni sanoi. Johannes avasi silmänsä ja hämmästyi siitä miten vähän se kuitenkaan koski. Lääkärin takissa heiluva nainen osoitteli häntä valolla. ”Kyllä pupillit reagoivat normaalisti. Et ole ainankaan siis saanut aivotärähdystä. Mikä on tässä kohtaa hyvin lohduttava tieto.” Seuraavaksi lääkäri otti Johanneksen kädestä ja paineli sitä varovasti. ”Tekeekö tämä kipeää?” Hän kysyi. ”Ihan kuin käsi olisi puutunut, ei koske, mutta se tuntuu kyllä todella ikävältä.” Johannes vastasi. ”En usko että kätesi olisi murtunut, mutta minun täytyy ehkä kuitenkin kuvata se varmistaakseni ettei hermoissa ole jotain häikkää. Tosin näyttää käyvän niin että joudumme odottamaan huomiseen, sillä aurinko laskee aivan pian. Sen lisäksi et ole hengenvaarassa niin voimme hyvin odottaa huomiseen.” Lääkäri sanoi. Lääkäri katseli Johannesta tutkivasti. Johannes tunsi tuon katseen vähän liiankin hyvin. ”Mitä haluat tietää?” Johannes kysyi.

”Miksi olet kaivoksessa?” Lääkäri kysyi. ”Koska olen tehnyt edellisessä elämässäni jotain mikä on aiheuttanut sen että olen päätynyt kaivokseen.” Johannes vastasi ja katsoi lääkärin kasvoihin etsien niistä pelkoa, mutta pelkoa ei näkynyt. ”Pärjäätkö kaivoksessa? Onko siellä hyvä hengittää? Onko siellä turvallista tehdä työtä?” Lääkäri kysyi. Johannesta otti päähän se että ihmiset kyselivät aina. Ihmiset olivat aina kyselleet Johannekselta mitä ihmeellisempiä asioita. Johannes vihasi kyselyä. ”Pärjään, on, on.” Johannes vastasi. Kone piippasi hänen vieressään. ”Hyym, no jospa sinun täytyisi levätä ensin ja kerätä voimiasi. Nuku hyvin.” Lääkäri sanoi ja poistui. Johannes jäi miettimään lääkärin reaktiota. Lopulta väsymys vei Johanneksen mennessään ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan Johannes nukkui hyvin.

Mali seisoi sairaala rakennuksen aulassa ja pohti miten esittäisi kysymyksen lääkärille ilman että siitä seuraisi hirveätä numeroa. Mali inhosi sitä kun ihmiset tekivät omia tulkintojaan eivät kysyneet suoraa miten asiat olisivat. ”Anteeksi, mahdatteko tietää missä huoneessa Johannes on?” Mali kysyi eräältä hoitajalta. ”Huoneessa numero 12, luulisin, mutta hän taitaa nukkua edelleen.” Hoitaja sanoi. ”No minä odotan siis vielä.” Mali oli huolissaan tästä nuoresta miehestä joka oli hänen takiaan tullut alas kaivoksen pohjalle ja pyörtynyt kummallisesti heidän ensi kohtaamisellaan. ”Mali, täällähän sinä olet.” Kuului jostain. Se oli Fatima. ”Hei äiti. Täällähän minä.” Mali sanoi äidilleen tämän tullessa hänen luokseen. ”Mitä sinä täällä teet? Eikai siellä kaivoksessa sattunut jotain? Minähän käskin Jaredin pitää sinusta huolta.” Fatima sanoi halatessaan tytärtään. ”Äiti mulla ei ole mitään hätää. Olen täällä tapaamassa yhtä ihmistä.” Fatima katsoi tytärtään. ”Pitäisikö minun tietää Mali jotain?” Hän kysyi. ”Ei, tässä ei ole mitään kerrottavaa. Tahdon vain tietää miten eräs Myyrä voi kenet tapasin eilen.” Fatiman kulmat menivät kurttuun. ”Antoiko Jared sinun tavata Myyriä eilen?” ”Ei niinkään tavata, mutta tämä yksi kenet tapasin olisi sellainen kenen kanssa minä rupeaisin tekemään töitä jotta voisin opettaa muita kaivokseen meneviä.” Mali selitti. ”Olisi täytynyt antaa Jaredille selkeämmät ohjeet. Sinähän olit menossa sinne opettamaan et töihin kaivokseen. ” ”Äiti, jotta voisin opettaa niin täytyyhän minun tietää että mitä siellä tehdään ja miten?” Mali sanoi. ”Minä en pidä tästä. Täytyy harkita sitä että olisiko joku muu tähän työhön parempi kuin sinä. En tiedä antaisinko itselleni anteeksi jos antaisin sinulle sattua jotain. Lapsi rakas.” Fatima halasi uudelleen tytärtään. ”Äiti, jos minä en saa tätä työtä niin se olisi sama jos olisin kuollut. Minut on tehty opettamaan. En tunne eläväni ilman sitä.” Fatima katseli tytärtään ja tunnisti tässä itsensä. ”Ymmärrän. Meidän täytyy silti miettiä että miten tämän voisi tehdä mahdollisimman turvallisesti.” ”Kyllä äiti, mutta opettaminen on minun tehtäväni täällä. Sun täytyy ymmärtää se. Opettaminen on mulle sama asia kun johtaminen on sinulle.” Fatima katseli tytärtään ylpein mielin. ”Olen niin ylpeä sinusta, että olet löytänyt paikkasi täällä!” Hoitaja tuli keskeyttämään heidät. ”Johannes on noussut jos haluat tavata hänet. Hän on todella huoneessa 12. Se on tuolla käytävän päässä.” ”Kiitos, teille.” Mali katsoi äitiinsä. ”Mun on aivan pakko mennä varmistamaan että Johannes voi hyvin. Minulle jäi ikävä tunne siitä että Johanneksen loukkaantuminen olisi ollut jotenkin minusta kiinni.” ”Mene, se on sinun paikkasi.” Fatima sanoi. ”Tavataan kotona.”

Johanneksen oveen koputettiin. ”Sisään.” Hän sanoi. Hän ei todellakaan osannut odottaa vieraita. Ovesta asteli sisään se nuori nainen sieltä Montun pohjalta. Johannekselle tuli hyvin epämiellyttävä tunne kun nainen astui huoneeseen. ”Hei.” Nainen sanoi. ”Olen Mali, me tapasimme eilen kaivoksen pohjalla. Olen siksi täällä että halusin nähdä että olet varmasti kunnossa. Minulle tuli paha mieli siitä mitä tapahtui.” Nainen tuli seisomaan lähemmäs ja Johannes ei osannut muuta kuin katsella naista. ”Mistä päin maailmaa sinä olet kotoisin?” Johannes kysyi lopulta. ”Olen syntynyt Tansaniassa ja opiskellut Etelä- Afrikassa.” Nainen sanoi. Johannes kuulu naisen äänessä kirjon tunteita. ”Missä päin maailmaa sinä olet syntynyt?” Nainen kysyi. Selvä tällainen peli on siis kyseessä Johannes ajatteli. ”Olen asunut koko ikäni Alpien läheisyydessä, jossain syntymätodistuksessa varmaan lukee Itävalta.” Naisen kulmat nousivat. ”Miten on mahdollista ettet tiedä missä olet syntynyt?” Nainen kysyi ja istuutui penkille sängyn vieressä. Johannes ei oikein ollut varma mitä olisi pitänyt ajatella siitä että nainen tuli niin lähelle. ”Meillä Euroopassa ei ole enää pitkään aikaan ollut niin väliä että mistä olet kotoisin, kun melkein kaikki rajat olivat auki. Euroopassa riitti se että on syntynyt entisen unionin alueella. Ketään ei kiinnostanut se että mistä olit kotoisin. Se ei kertonut sinusta mitään.” Nainen kuunteli Johanneksen puhetta ymmällään. ”Ohho, en olisi voinut uskoa tuota Euroopasta. Saanko kysyä missä erässä olet tullut Marssiin?” Nainen kysyi. Johannes katseli naista ja mietti olisiko valehtelusta mitään hyötyä. Toisaalta valehtelu kuului Johanneksen elämään Maassa. Täällä hän oli päättänyt olla valehtelematta, sillä Jared näki ainankin Johanneksen läpi. ”Olen tullut kolmannessa kuljetuksessa.” Johannes sanoi ja katsoi naisen kasvoilla käyviä tunteita. Hän näki naisen laskevan jotain.

Jatkuu…

(5025 sanaa, eli ollaan tavoitteessa!)

Mainokset
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: