Nano part 4 Day 11

Lopulta nainen avasi suunsa ”Olet siis ollut luomassa tätä paikkaa, meille ”parempi osaisille””. Hän sanoi. ”Niin jos tahdotte ajatella sen noin. ” Johannes sanoi. Johanneksesta tuntui että hän olisi voinut kertoa naiselle enemmänkin mutta jokin pidätteli häntä. ”Minusta oli ilo nähdä että olet kunnossa ja että en aiheuttanut mitään vakavaa.” Nainen hymyili leveästi. ”Toivottavasti tapaamme uudelleen.” Nainen sanoi ja lähti pois. Johannekselle jäi jotenkin tyhjä olo kun nainen lähti. Ensimmäistä kertaa koko Marssissa olon ajan Johanneksella oli ikävä jotain mitä hän ei oikein osannut nimetä.

 

Seuraavana päivänä Johannekselle annettiin lupa palata kaivokseen, mutta lääkäri oli määrännyt että Johannes ei saisi tehdä työtä kuin neljä tuntia päivässä. Johannesta se vähän harmitti, hän ei voinut käyttää koko panostaan työhön vaikka olisi niin tahtonut. Johannesta myös harmitti se siksi että nyt hänellä oli ihan liian paljon aikaa päivässä ajatella ja ajattelulla oli Johanneksen elämässä ollut vähän ikäviä seurauksia. Jared tuli joka ilta päivä katsomaan ettei Johannes rasittanut itseään liikaa ja samalla hän piti Johannesta vähän silmällä. Jared oli Johanneksen tärkeimpiä ihmisiä Marssissa ja Jared tuntui Johanneksesta isältä jota hänellä ei koskaan oikein ollut. Tosin Jared ei ollut kuin viisitoista vuotta vanhempi kuin Johannes. ”Moi, miten tänään menee?” Jared kysyi tullessaan pinnalta alemmas. ”Mites tässä, olis kiva mennä pohjalle, niin pääsisi veden ääreen, siellä sitä tuntee jotenkin elävänsä.” Johannes sanoi. Jared katsoi nuorukaista hieman kysyvästi. Johanneksella olisi siis jotain muutakin sanottavaa Jared tuumi. ”Alkaako tää päivä olla kasassa?” Jared kysyi. ”Sinä sen paremmin tiedät.” Johannes sanoi virnistäen. ”Mennään, mulla on soppaa tuolla ylhäällä.” Jared sanoi. ”Onko pakko mennä sinne ylös syömään? Olisi hienoa mennä syömään tonne missä muutki on?” Johannes kysyi. Jared katsoi Johannesta ja yritti kuvitella itsensä nuorukaisen saappaisiin, noihin saappaisiin missä painoi vastuu ja samaan aikaan semmoinen suuri suru ja uupumus. ”Lääkärin määräyksestä mun on pyydettävä sut pinnalle. Tiedän että sulle olisi tärkeää päästä sun tiimisi kanssa syömään, mutta tällä hetkellä pinnan alla ei ole sun paras paikka.” Jared sanoi ja viittoi kohti pintaa. ”Voidaanko mennä edes jalan pintaan? Toi hissillä köröttely ei ainankaan edistä mun voimieni keräämistä.” Johannes myöntyi. ”Mennään vaan jalan, semmoi rauhallisesti sitten, jooko. Itte en ole kovin usein jalan kiivennyt pintaan.” Jared sanoi naurahtean omalle vajaavaisuudelleen. ”Mennään rauhassa, onneksi ei olla kovin syvällä.” Johannes sanoi ja lähti askeltamaan kohti pintaa.

 

Heidän kiivetessään kohti pintaa Jared katseli edellään menevää selkää ja kadehti sitä miten varmat olivat tämän nuoren miehen askeleet täällä hämärässä. ”Johannes, onko sulla jotain sydämellä? Sun täytyy tietää se että mulle sä voit kertoa ihan mitä vain. Mä oon täällä sua varten ja mulle on tärkeää tietää miten sulla menee, senkin takia että mitä kerron sun tiimille, että millon pääset takaisin johtamaan heitä. Sun tiimis kaipaa sua tuolla alhaalla.” Jared sanoi ja katseli miten nuorukaisen hartijat ensin jännittyivät ja sitten rentoutuivat. ”Musta tuntuu että mulle tapahtu oikeesti jotain suurta silloin tuolla montun pohjalla kun se nainen. Mikä sen nimi oli? Joku helppo. Mali tuli sun mukanas tuonne alas.” Johannes sanoi hiljaisesti. Jared joutui kuuntelemaan tarkkaan että kuuli mitä Johanneksella oli sanottavaa. Jared pohti kuulemaansa. ”Millainen olo sulla on?” Jared lopulta kysyi. ”Ihan hyvä olo mulla on, ihan kun maailma olisi löytänyt paikkansa tai raiteensa, en mä tiedä.” Johannes sanoi. Jared ajatteli että antaa pojan ajatella ja siksi he taivalsivatkin loppu matkan hiljaisuudessa.

 

Jaredkin tajusi sen ettei Mali ollut käynyt kaivoksella sen jälkeen kun oli ensimmäisen kerran siellä käynyt. Jared ajatteli että hänen täytyisi mennä tapaamaan Malia ennen kuin tämä seuraavan kerran tulisi kaivokseen, ihan vain sen takia että Johanneksen täytyi olla työ kunnossa mahdollisimman pian muuten nuorukainen olisi kohta aivan palasina.

 

Johannes oli nukkunut viime aikoina yllättävän hyvin. Ennen Marssiin tuloa Johannes ei ollut oikeastaan nukkunut kuin pikkulapsena hyvin. Hänen elämänsä oli koko ajan ollut sellaista että unet olivat lyhyitä ja usein johonkin muuhun aikaankin kuin öisin. Yöt hyvin usein olivat se aika kun matkustettiin. Marssiin tullessa Johannes oli ruvennut saamaan unta öisin, se tosin varmaan johtui siitä että Marssissa joutui tekemään fyysistä työtä mikä mahdollistaa sen että super väsyneenä ainankin fyysisesti ei tee muuta kuin nukkuu. Marssissa Johannes ei kuitenkaan ollut oikein nähnyt unia. Johannes tosin oli kuullut että hän ei ollut ainut kenen unet tavallaan olivat loppuneet heidän tullessaan Marssiin. Nyt tosin tuntui siltä että Johannes olisi saanut unet takaisin.

 

”Jared?” Johannes kysyi jossain kohtaa iltaa. ”Niin.” Jared sanoi koneen ääreltä. ”Näetkö sinä unia?” Johannes kysyi vähän ujosti. Jared käänsi katseensa Johannekseen. ”Kyllä minä näen unia, mutta jotenkin täällä Marssissa en ihan niin usein kuin muistan Maassa. ” Jared sanoi mietteliäästi. ”Miksi kysyt?” Johannes karaisi kurkkuaan. ”Kun musta jotenkin tuntuu että minä olen ruvennut näkemään uudelleen unia. En siis tähän mennessä ollut koskaan nähnyt unta täällä Marssissa.” Jared katseli Johannesta. ”En olekaan tällaisesta aikaisemmin kuullut. Pitäisiköhän meidän kysyä joltain lääkäriltä tai joltain?” ”En ehkä nää sitä tarpeellisena.” Johannes sanoi. ”Toisaalta olen sitä mieltä että voisin kysyä siltä lääkäriltä joka tutki minua silloin viikko sitten?” Johannes jatkoi. ”Jos se on sinusta hyvä idea, niin voin huomenna näyttää sinulle mihin mennään.” Jared sanoi. ”Kuulostaa hyvältä.” Johannes sanoi.

 

Seuraavana aamuna Jared ja Johannes menivät sairaala rakennukseen. Lääkäri joka oli hoitanut Johannesta tuli tapaamaan häntä. (9.11) ”Hei Johannes, ompas mukava nähdä että voit hyvin. Miksi olet nyt täällä?” Lääkäri kysyi. Johannes selvitteli kurkkuaan. ”Kun tulin Marssiin en nähnyt enää unia öisin, ainankaan niin että olisin muistanut niitä aamulla. Mutta nyt minusta tuntuu siltä että unet ovat tavallaan tulleet takaisin.” Johannes sanoi ja katsoi lääkäriä kasvoihin. Lääkärin kasvoilla risteili useita tunteita, päällimmäisenä siinä oli ihmetystä. ”Onkos muilla kaivoksissa töitä tekevillä ollut myös että unet olisivat tavallaan Marssissa loppuneet?” Lääkäri kysyi. ”Kyllä, olemme puhuneet tästä muiden kanssa, että on muitakin kaivoksessa ketkä eivät ole enää Marsissa nähneet unia.” Lääkäri kuunteli Johanneksen puhetta ihmeissään. ”Tästä täytyy varmaan tehdä vähän laajempaakin tutkimusta että saataisiin selville mistä tämä johtuu.” Lääkäri sanoi. ”Sillä sitten kun pääsen näkemään muiden aivokuvia niin sitten osaan sanoa miksi sinä näet nykyään unia ja muut eivät. Niin ja jos kerta muut Marssin pinnalla näkevät unia niin miksi te siellä kaivoksessa ette näe.” Lopulta Johanneksen ulostulo tämän uni asian kanssa johti siihen että kaikki kaivoksessa työskentelevät tutkittiin ja selvitettiin heidän aivokuviensa eroja pinnalla asuviin.

 

Johtava lääkäri, sama lääkäri joka oli tutkinut Johannesta oli Mikael, joka oli Maassa aikanaan erikoistunut aivoihin ja neurologiaan. Valmistuneita lääkäreitä ei Marssissa ollut kovin montaa, joten Mikael oli todella innoissaan siitä että pääsi tutkimaan omaa erikoistumisalaansa. Marssissa oli jonkin verran lääkärin opinnot Maassa aikoinaan aloittaneita, jolta puuttui erikoistuminen ja he hoitivatkin yleisen lääketieteen potilaat suurelta osin. Mikael sai siis tutkittavakseen melkoisen liudan erilaisista lähtökohdista lähtöisin olevia ihmisiä. Mikaelin tutkimukset unien parissa kestivät melkoisen pitkään. Aikaa kului eniten siihen kuin Mikael oli käynyt kaiken materiaalin läpi ja saanut tutkittua potilaiden taustoja. Myyrien taustojen kartoittamisessa meni ehdottomasti eniten aikaa, kun osalla heistä oli itselläänkin niin vähän tietoa omasta historiastaan. Mikaelin avuksi tähän mittavaan työhön oli määrätty nuori lääkäri Sarah, joka oli syntynyt Kanadassa ja aloittanut koulutuksensa siellä, joitakin vuosia ennen ensimmäisen ydinsodan alkua. Sarah oli siskonsa kanssa paennut Eurooppaa Sveitsiin ja siksi hän oli päätynyt Marssiin. Sarahista oli Mikaelille tullut kullan arvoinen ja Sarah tekikin paljon sellaista mihin Mikaelin aika ei riittänyt. Sarah esimerkiksi muutaman psykologin avustuksella haastatteli Myyriä. Psykologit oli jossain kohtaa aivan pakko pyytää apuun kun Mikaelin ja Sarahin oma osaaminen psyykkisellä puolella ei enää riittänyt. Sarahin lisäksi yksi suurimpia apuja Mikaelin tutkimuksessa oli genetiikkaa tutkinut Mark, joka oli valmistunut Saksasta 25 vuotta sitten. Ennen Marssiin tuloa Mark oli tehnyt töitä Saksan valtiolle, mutta jossain kohtaa tullut siihen tulokseen että tämä ei voi enää jatkua ja Mark oli vuorostaan paennut syttyvää ydinsotaa Afrikkaan ja päätynyt Nigeriaan tekemään tutkimusta. Afrikan manner oli säästynyt suurimmilta tuhoilta ennen ihmisen Marssiin muuttoa. Markin tieto taito geeneistä tulikin loppujen lopuksi yhdeksi ratkaisevaksi tekijäksi Mikaelin löytämän ratkaisun kanssa.

 

Mark löysi Myyrien veren soluista jotain todella mielenkiintoista ja ratkaisevaa. Löydökset osoittivat että Myyrien veressä, tarkemmin sanottuna siis hormoni tasoissa tapahtui semmoisia muutoksia, että Myyrien aivot luulivat että koko ajan olisi ilta tai yö. Hämärässä työskentely oli jo vaikuttanut Myyrien näkökykyyn ja muutenkin tapaan hahmottaa maailmaa. Se että aivot luulivat olevan ilta, vaikutti taas siksi unien näkemiseen, että aivot luulivat tuottavansa unia kun Myyrät olivatkin hereillä ja töissä. Joku Marssin ilmassa ja siinä että Myyrät viettivät valtaosan pinnan alla on johtanut siihen, että Myyrien hormonaalisessa toiminnassa oli tapahtunut niin ratkaisevia muutoksia että unien näkeminen oli loppunut. Mark myös ratkaisi sen miksi Marssissa ihmiset näkivät vähemmän unia. Auroinko kun paistoi niin heikosti Marssissa että ihmiset olivat kokoajan väsyynempiä, että kaikki lepo aika mikä öisin oli, käytettiin valtaosaltaan siihen että ihmiset saivat lepoa. Tämä osin johtui siitä että Marssin vetovoima ei ollut niin vahva kuin Maassa, että ihmiset joutuivat ponnistelemaan vähemmän liikkuakseen. Kaivoksissa taas vetovoima oli melkein yhtä vahva kuin Maan pinnalla ja tästä johtui se että Myyrät väsyivät muita nopeammin. Myyrät tekivät pitkää päivää ja se rasitti heitä lisää. Myyriä oli kaivoksissa kyllä suhteellisen paljon ja se tekivät töitä useassa vuorossa, mutta hämäryys ja painovoima saivat Myyrät väsymään. Monet Myyristä nukkuivat silti hyvin ja jaksoivat silti tehdä työtä. Jokin siis kaivoksissa vaikutti Myyrien unen laatuun, se ei Markille ja Mikaelille ollut selvinnyt vielä, mutta he tutkivat edelleen asiaa. Markille siis selvisi seuraavan puolen vuoden aikana se miksi Myyrät eivät nähneet samalla tavalla unia kuin pinnalla.

 

Johannes oli tutkimusten keskellä päässyt takaisin perinteisen työn pariin ja Johannes nautti työnsä tekemisestä todella paljon. Edelleenkin Jared halusi tavata Johannesta tasaisin väliajoin ja kysyä mitä tälle kuuluin. Eräänä iltana Johannes nousi kohti pintaa kun Johannes kuuli äänen jota ei olisi uskonut kuulevansa. ”Olen etsinyt Johannes sinua.” Johannes katsoi taakseen ja näki naisen sairaalasta seisovan takanaan. ”Miksi sinä minua haet?” Johannes kysyi. ”Sinun täytyi opettaa minua että minä voisin opettaa muita.” Nainen sanoi. ”Emme tainneet muuten esittäytyä viimeksi. Olen Mali.” Nainen ojensi kättään Johanneksen suuntaan. ”Itseasiassa olemme esittäytyneet, mutta emme käsipäivää ole sanoneet. ” Johannes sanoi. ”Miten sinä olet nyt täällä?” Johannes kysyi. ”Minusta tuntui että minun oli pakko tulla nyt, kun sinä olet päässyt takaisin töihin.” Mali yritti selittää. Johannes mietti edelleen hieman epäillen, että mitä tämä nainen halusi hänestä. ”Olisit tullut huomenna auringon noustessa, niin olisitte saaneet paremman käsityksen siitä mitä täällä tehdään.” Johannes sanoi ja lähti nousemaan pinnan suuntaan. ”Johannes odota, sopiiko se todella että tulen huomenna kun aurinko nousee, ja sitten todella näytät minulle miten täällä työskennellään niin pääsisin näkemään miten teet työtäsi täällä.” Mali kysyi silmät innosta kiiluen. ”Sopii, mutta kannattaa olla ajoissa paikalla, minulle ei aamulla ole hirveästi aikaa jäädä odottelemaan. ” Johannes sanoi. ”Nähdään huomenna.” Mali sanoi ja jäi katsomaan kun Johannes kipusi kohti pintaa.

 

Johannes tuli sisään Jaredin igluun montun reunalla ja mietti mikä ihme sitä naista vaivasi. ”Jared? Oletko sinä täällä?” Johannes huhuili. Kukaan ei vastannut. Mihin ihmeeseen se on voinut mennä, Johannes mietti. Johannes oli menossa sänkyyn kun Jared rymisteli sisään. Johannes ei koskaan aikaisemmin ollut nähnyt Jaredia humalassa. Kylmät väreet menivät pitkin Johanneksen selkää hänen katsellessaan isä hahmonsa huojuntaa. ”Jared, onko jotain sattunut?” Johannes kysyi. ”On koko maailma on suistunut pois radaltaan.” Jared parkaisi ja kaatui punkkaansa ja sammui. Sen enempää Jared ei sanonut. Johannes ajatteli että saisi aamulla kuulla mikä Jaredilla oli, jos Jared edelleen muistaisi jotain tästä illasta. Johannes kiipesi omaan punkkaansa ja mietti mikä olisi voinut saada Jaredin tuohon tilaan.

 

Puoli tuntia ennen auringon nousua Johannes sai viestin Montusta. Siellä oli sattunut jotain. ”Miksi tänä aamuna.” Johannes mutisi itsekseen. Johannes yritti lähteä hiljaa  ettei herättäisi Jaredia, mutta astuessaan ovelle Johannes potkaisi jalkansa oven kulmaan niin pahasti että Jaredkin heräsi. ”Kun mä illalla palaan saat selittää mitä toi eilinen oli, mutta nyt mun on aivan pakko mennä Monttuun, siellä on kuuelma sattunut jotain. Laitan jonkun tuomaan viestiä, jos tarvitsen sua.” Johannes sanoi Jaredille ja kiiruhti kohti Monttua.

 

 

Montun pohjalla Johannes sai nähdä ongelmien laajuuden. Joku oli saanut veden puhdistus laitteeseen jonkun vian, mistä edes konemestarilla ei ollut mitään ratkaisua. Koneet millä vettä puhdistettiin toimivat käytännössä pelkästään lihasvoimalla, jota vältyttäisiin sähköongelmilta. Johannes meni katsomaan konetta, ja pyysi saada valoa, että näkisi paremmin. ”Mira tuotko mulle lampun, ja sitten kun saat tuotua lampun niin voisit laittaa jonkun viemään viestiä Jaredille, että sen on varmaan pakko tulla tänne alas, muuten ihmisillä pinnalla ei kohta ole vettä ollenkaan. ” Mira toi hetken päästä lampun ja laittoi sanan eteenpäin. Meni jota kuin puoli tuntia kun Jared saapui Montun pohjalle. Jaredin kasvoilla paistoi huoli ja joku muukin tunne, mutta Johannes ei tunnistanut sitä. ”Annas se lamppu poikaseni, niin minä katson miten iso ongelma meillä täällä on.” Jared sanoi ja nappasi lampun Johannekselta. Jared katseli hetken konetta ja kirosi. ”Miten tämä on mahdollista. Eikö teille jumalauta ole täällä alhaalla sanottu, että koneita ei saa jättää yksin ilman vartiointia, sillä paine täällä alhaalla voi saada metallissa aikaan muutoksia?” Jared kihisi. Kauempaa kuului ääni ”Jared, katso tarkemmin. Kukaan meistä ei olisi vahingoittanut konetta, koska tiedämme miten tärkeä se on. Tuon vahingon on tehnyt joku muu.” Puhuja oli Thomas, yksi Myyrien vanhimmista ja arvostetuimmista jäsenistä. Jared katsoi Thomasia ja sitten konetta. Hetken päästä Jared nosti päänsä ja sanoi. ”Minun täytyy mennä pinnalle, puhumaan yhdelle ihmiselle. Jokainen meistä tietää että täällä ei ole ollut kovin montaa vierailijaa, ainankaan täällä pohjalla. Minä hoidan tämän palatkaa te töihin. Thomas yritätkö etsiä jonkun joka osaisi korjata koneen. Kiitos.” Jared lähti kohti pintaa. ”Jared saanko tulla mukaasi?” Johannes kysyi. Jared katsoi nuorukaista. ”Tule, niin voit ottaa opiksesi.” Jared sanoi.

 

(10.11)Matka pintaan sujui hiljaisuudessa. Se ei ollut yhtään Jaredin tapaista ja hiljaisuus hieman ahdisti Johannesta. Pinnalla heitä odotti jo ihmisiä. ”Miksi olemme kuulleet jotain puhetta puhdistus koneen ongelmista Jared?” Joku mies kysyi Jaredilta. ”Minä en kerro tästä enempää ennen kuin olen puhunut muutaman ihmisen kanssa. Jos te haluatte olla hyödyksi, niin etsikää joku joka voisi korjata sen koneen Montussa, jos koneen korjaaja löytyy menkää Monttuun ja käskekää etsiä käsiinne Thomas, hän tietää mitä sitten pitää tehdä.” Jared sanoi miehille ja parille naiselle kaivoksen reunalla. ”Anteeksi meillä on vähän kiire.” Jared sanoi väistellessään ihmisiä kohti keskus iglua. Johannekselle tuli hassu tunne, ihan kuin tämä olisi väärin, ihan kuin hänen ei kuuluisikaan olla täällä. Puristava tunne Johanneksen rinnassa pakotti hänet pysähtymään. ”Johannes, mikä tuli? Sä olet ihan kalpea.” Jared sanoi. ”Mene sinä, mun täytyy varmaan mennä sairaalaan, joku ei nyt ole oikein.” Johannes sanoi rohkeasti. ”Ystävä rakas, varokkin kuolemasta ilman että minä olen läsnä.” Jared sanoi puristaessaan Johanneksen kättä. Johannes hoiperteli sairaalan suuntaan ja päästään perille lyyhistyi lattialle. ”Lääkäri, kutsukaa Mikael.” Joku sanoi Johanneksen luona.

 

Jared saapui Fatiman ja Malin huoneiston ovelle ja mietti miten saisi sanottua asiansa ilman että suuttutaisi mahdollisen tulevan presidentin. Hän päätti olla niin rehellinen kuin mahdollista. Tässä oli kuitenkin enenmmän kuin hänen omasta maineesta kyse. Tässä oli kaikista ihmisistä Marsissa kyse. Jared koputti oveen. Fatima tuli avaamaan oven. ”Mitä sinä täällä teet?” Fatima sanoi ennen kuin Jared ehti edes aloittaa. ”Fatima, jätetään se eilinen taaksemme. Sinun on aivan pakko kuunnella, ihmisten tulevaisuus riippuu siitä.” Jared sanoi ja työntyi sisään asuntoon. Fatiman kasvoilta heijastui monia tunteita, lopulta kasvoille jäi entisen presidentin ja luontaisen johtajan kasvot. ”Kerro asiasi, niin minun ei tarvitse sietää sinua enempää kuin tahdon.” Fatima sanoi ja meni istumaan kauniiseen olo huoneeseen.  Jared karaisi kurkkuaan. Se olisi menoa nyt, hän ajatteli. ”Olet saattanut kuulla että kaivoksessa on jossain kohtaa aamun aikana ilmennyt yksi ongelma mikä vaikeuttaa veden puhdistusta.” Jared sanoi. Fatiman kulmat painuivat enemmän kurttuun. ”Jatka ole hyvä, en ole saanut mitään viestiä mistään ongelmista. ” Fatima kehoitti. ”Minä olen pahoillani että sanon tämän asian näin, mutta tähän minä olen päätynyt. Minulla on raskauttava syy epäillä että tyttäresi on eilen ollut kaivoksessa, ja todennäköisesti vahingossa aiheuttanut…” ”Hetkonen, mitä sinä puhut? Syytätkö sinä minun tytärtäni nyt jostain?” Fatima keskeytti. ”Uskon vahvasti että tyttäresi on aiheuttanut veden puhdistus laitteelle jotain, että emme voi käyttää sitä ainankaan juuri nyt, ennen kuin se on korjattu.” Jared jatkoi kuin Fatima ei olisikaan keskeyttänyt häntä. ”Millä perusteella voit syyttää minun tytärtäni tästä?” Fatima tiukkasi. ”Koska tiedän sattuneesta syystä, että tyttäresi ei eilen illalla ollut kotona ja tiedän myös sen että tyttäresi on viimeisin ulkopuolinen joka on käynyt kaivoksessa.” Jared selitti. Fatima katseli Jaredia mietteliäästi. ”Onko sinulla todistajaa sille että tyttäreni olisi ollut eilen kaivoksella?” Fatima kysyi. ”Ei, mutta Johannes saattaisi tietää.” Jared sanoi ja muisti sillä hetkellä että Johannes oli menossa sairaalaan. ”Tiedätkö missä tyttäresi on?” Jared kysyi. ”Luulisin että koululla opettamassa niin kuin kuuluukin.” Fatima sanoi. ”Sinun täytyy pyytää häntä sairaalalle. Minun on nyt mentävä varmistamaan että Johannes on kunnossa. ” Jared sanoi ja oli lähdössä jo kun Fatima tarttui hänen käteensä. ”Minun on tultava sinun mukaasi, onhan tässä kyse minun tyttärestänikin.” Hän sanoi. ”Varmista että Mali saa viestin, tule sitten sairaalalle.” Jared sanoi ja lähti kohti sairaala rakennusta.  (538)

 

(11.11)Johannes heräsi siihen että ovi aukesi. ”Eikai sulle ole sattunut jotain?” Kysyi se nainen kaivokselta, Mali taisi olla hänen nimensä. ”Kiitos vaan, mä taidan jäädä henkiin. Mitä sinä teet täällä?” Johannes kysyi. Johanneksella oli vähän omituinen olo ja kummallinen fiilis siitä miksi Mali oli täällä. ”Mä sain kuulla jostain, että kaivoksella oli sattunut jotain ja ajattelin tulla varmistamaan ettei sulle ole sattunut mitään.” Mali sanoi ja tuli istumaan tuoliin sängyn vierelle. ”Anteeksi, mutta mun on aivan pakko kysyä. Mitä se sua liikuttaa mitä mulle on tapahtunut, koska se tilanne mikä tuolla kaivoksella on, on tällä hetkellä sellainen, että jokainen ihminen Marssissa tulee kärsimään siitä.” Johannes sanoi ja yritti mennä mahdollisimman kauas Malista. ”Onko tilanne todella niin paha, että kaikki ihmiset ovat vaarassa?” Mali kysyi ja hänen kasvoiltaan paistoi pelko. Ovi avautui uudelleen ja Johannes näki ensin että Jared oli tulossa. Sitten ovesta asteli nainen jossa oli jotain aristokraattista.

”Miten Mali sinä olet täällä? Eikö sinun pitäisi olla opettamassa koulussa?” Nainen kysyi Malilta joka oli pompannut ylös penkistä hätäisesti kun nainen oli astellut huoneeseen. ”Hei äiti, tuota, minun pitäisikin olla koululla, mutta minun oli tultava katsomaan onko Johannes kunnossa ennen kuin voisin mennä jatkamaan iltapäivän oppitunteja. Jospa minä sitten menenkin tästä…” Mali aloitti. ”Kuulos, sinä et nyt mene enää mihinkään, kun sinua on haettu kissojen ja koirien kanssa pitikin kaupunkia, kun sinulla rakas tyttäreni on jotain kerrottavaa Jaredille. Tai ainankin olisi hyvä selittää että miksi olet ollut kaivoksella eilen.” Fatima keskeytti tyttärensä ja pakotti hänet takaisin istumaan. ”Johannes, eikö niin että tapasit Malin eilen kaivoksella?” Jared kysyi Johannekselta joka oli ihmeissään kuunnellut naisten keskustelua. ”Kyllä Mali oli kaivoksella eilen kun oli nousemassa takaisin pintaan illalla, kellon aikaa ei kannata kysyä, kun sitä en osaisi sanoa.” Johannes vastasi ja katsoi Malia kasvoihin. Malin kasvoilta paistoi pettymys, kuin Johannes olisi jotenkin pettänyt hänet. ”On tämä uskomatonta, että keneenkään ei voi enää luottaa.” Mali sanoi. ”Kyllä olin eilen kaivoksella, mutta voin vannoa että minulla ei ole mitään tekemistä sen veden puhdistus koneen kanssa. ” Mali sanoi. ”Mistä olet saanut kuulla, että veden puhdistus koneessa olisi jotain vikaa?” Jared kysyi Malilta. ”Olisitko kiltti ja vastaisit. Olisi ikävää meille kaikille jos tämä täytyisi viedä virkavallan pöydälle.” Jared sanoi.”Kuulin niiden miesten puhuvan siitä kaivoksen reunalla, kun tulitte Johanneksen kanssa ylös kaivoksesta.” Mali sanoi. Fatima puuttui puheeseen. ”Mitä sinä teit siellä kaivoksen raunalla? Eikö sinun olisi pitänyt olla opettamassa?” Fatima kysyi tyttäreltään. ”Äiti, minä en ole koskaan ollutkaan siellä koululla opettamassa, koska tässä elämässä on merkittävämpiäkin asioita kuin niiden muksujen opettaminen.” Mali sanoi. Hänensanansa olivat kuin myrkkyä. Johannesta vähän säälitti se millaiseen tilanteeseen Mali oli itsensä ajanut. Pettymys Fatiman kasvoilla oli ilmeinen. ”Anteeksi Jared, mutta minusta tuntuu että minun täytyy selvittää tämä asia tyttäreni kanssa kahden.” Fatima sanoi Jaredille. ”Toivottavasti parannut Johannes pian.” Fatima sanoi Johannekselle ennen kuin rupesi taluttamaan tytärtään ulos huoneesta. ”Olen pettynyt sinuun Johannes.” Mali huusi ennen kuin ovi sulkeutui.

 

Jared katoi Johannesta alta kulmien. ”Mikä tämä juttu sinun ja tuon Malin välillä on?” Hän kysyi. ”Minulla ja tuolla naisella ei ole mitään. En edes käsitä miksi se keuhkosi tuolla tavalla. Jared sun on uskottava mua. Mulla ja tolla opettaja naisella ei oo mitään tekemistä keskenämme.” Johannes sanoi ja jatkoi ”Me todella tapasimme eilen kaivoksella kun olin tulossa ylös sieltä illalla, ja olisin ottanut hänet mun oppiini tänään jos tuota kone härdelliä ei olisi tullut. Minä todella odotin että saataisiin joku opettamaan muita miten hommat tehdään.” Johannes sanoi. ”Mä uskon sua poikaseni, muista en tiedä.” Jared sanoi ja nosti kätensä Johanneksen olalle. ”Nyt yritä levätä, niin mä selvitän mitä tässä todella on tekeillä. Nähdään huomenna, tulen hakemaan sua, jos ne laskee sut huomenna jo takaisin hommiin.” Jared sanoi ja meni menojaan. Johannes jäi yksinään mietteineen ja nukahti lopulta uupumuksesta.

 

Jared sai kaivokselta viestin että veden puhdistus kone oli saatu toimimaan, siinä ei ollutkaan ollut mitään suurta vikaa vain yksi putki oli ollut käännettynä liian tiukalle, tämä esti veden virtaamisen koneiston läpi. (647) Jared jäi miettimään sitä että miksi vika oli tuollainen millainen jokainen heistä olisi periaattessa voinut tehdä huolimattomuudessaan. Jared mietti sitä että olikohan ihan turhaa syyttänyt Malia. Siitä hän ei koskaan saisi varmuutta, tosin se riippuu siitä saako Fatima tyttärestään mitään irti.

 

Fatima talutti Malia heidän huoneistoonsa. Mali ei ollut kyllä yhtään yhteistyöhaluinen ja laittoi äidilleen kampoihin kuin kolme -vuotias uhmaikäinen supermarketissa. He saapuivat huoneistoon uuvuttavan tahtojen taiston jälkeen. ”Nyt sinun on rakas tyttäreni kerrottava, mitä Jared ja Johannes tarkoittivat tuolla, että olisit eilen illalla ollut kaivoksella?” Fatima vaati. Mali istui penkkiin ja laittoi kätensä puuskaan rinnan päälle. ”Minä en kyllä usko tätä. Miten uskot mielummin niitä vieraita kuin minua? Minä kuitenkin olen sinun lihaa ja vertasi. Sinun ainut elävä jälkeläinen.” Mali protestoi äitinsä väitteitä. ”Allahan selittää, sillä puhumalla, ja puhumalla totta on ainut millä jätän sinut rauhaan. Muuten todella vien sinut poliisin puheelle, ja he saavat sen jälkeen päättä miten sinun kanssasi tehdään.” Fatima sanoi. Mali katseli äitiään kulmiensa alta. ”En todellakaan käsitä, mitä sinä todella välittäisit siitä missä minä olin eilen, koska sinulla oli seuraa.” Mali sanoi kylmästi. ”Mitä sinä puhut? Mitä tarkoitat vieraalla?” Fatima kysyi. ”Luuletko sinä todella että minä olen äiti sokea? Näkeehän sen sokea korvallaankin että täällä on eilen ollut joku. Ja sen lisäksi minusta sinulla on sama paita päälläsi kuin eilen. Ja sinulla on äiti aina puhtaat vaatteet. Täällä on ollut eilen joku. Todennäköisesti joku, mies koska olet niin vanhanaikainen näissä asioissa. Minä en sano mitään ennen kuin selität kuka se mies oli täällä eilen.” Mali sanoi ja katsoi äitiään haastavasti. Mali näki äitinsä nielaisevan ja tiesi saanneensa äitinsä ansaan. ”Okei okei, mutta myös sinun on lapsi, rakas puhuttava totta muuten saattaa seurata ongelmia, mihin minä en voi enää vaikuttaa.” Fatima sanoi ja kävi istumaan. ”Myönnän että minulla on eilen illalla ollut vieraita, eräs mies kenet sinäkin olet tavannut, mutta en tiedä onko se oikeastaan sinun asiasi ketä minä tapailen, koska tämä ei ole mitään vakavaa.” Fatima sanoi ja katsoi tytärtään. ”En tiedä riittääkö tuo, mutta menköön tämän kerran. Minusta olisi kuitenkin jatkoa ajatellen mukava tietää ketä minunkin kotonani liikkuu.” Mali sanoi. ”Olin todella kaivoksella eilen. Halusin tavata Johanneksen ja sopia siitä että näkisimme seuraavana päivänä, että pääsisin siihen opetus hommaan kiinni mistä oltiin Jaredin kanssa puhuttu. Se mitä Montun pohjalla on tapahtunut ei kyllä liity minuun mitenkään. En edes käynyt pohjalla asti.” Mali kertoi. ”Selvä, kyllä minä sinua uskon. Tämä on kyllä kummallista, tämä mitä siellä kaivoksessa on sattunut. Osaisitko sanoa ketään kuka olisi voinut haluta jotain pahaa meille?” Fatima kysyi. ”En osaa äiti sanoa ketään. Olisin enemmän kuin kiitollinen siitä että tietäisin. ” Mali sanoi. ”Mutta nyt minä lähden nukkumaan. Hyvää yötä.” Mali sanoi ja lähti. ”Hyvää yötä, nähdään aamulla. Voisi olla parasta mennä tapamaan Jaredia ja kertoa hänelle sinun versiosi ennen kuin tämä paisuu mahdottomaksi.” Fatima sanoi. ”Mennään vaan.” Mali sanoi ennen kuin sulki oven.

Aamulla Johanneksen vointi oli selvästi parempi. ”Saanko minä palata tänään töihin?” Hän kysyi Mikaelilta. ”Kyllä, minä ainankin uskallan laskea sinut töihin. Mutta edelleen suosittelisin että ottaisit ihan rauhallisesti. En tahtoisi olla tutkimassa ihan joka viikkoa sinua.” Mikael vitsaili. ”Siinä me olemme samaa mieltä.” Johannes sanoi. ”Jos ilmenee päänsärkyä niin tule takaisin.” Mikael sanoi ja antoi sen jälkeen Johannekselle luvan mennä. Jared oli odottamassa aulassa. ”Sait terveen paperit?” Hän kysyi. ”Joo.” Johannes sanoi ja hymyili leveästi Jaredin sanavalinnalle. ”Mennään tapaamaan Fatimaa ja Malia, meidän täytynee vissiin päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä toissa päivänä on tapahtunut. ” Jared sanoi. ”Oletko ihan varma että minun olisi viisasta tulla mukaan? Minusta jotenkin tuntuu että se Mali ei pidä minusta, tai ei pidä siitä että olen läsnä.” Johannes kysyi vähän ujosti. ”Älä höpise, meidän on kaikkien oltava paikalla, muuten tähän juttuun ei saada selvyyttä. Ja kukaan meistä ei kuitenkaan tahdo todella viedä tätä juttu virkavallalle. Sinä ainankaan vähiten, kun tiedät mitä se voi olla. Toisaalta sinä et Johannes ole tehnyt mitään väärää. Älä siitä huoli.” Jared sanoi ja lähti kävelemään edeltä. Johannes hyväksyi kohtalonsa ja lähti Jaredin perään.

 

Jared oli juuri koputtamassa oveen kun Fatima tuli ulos ovesta ja kaatui suoraa Jaredin syliin. ”Mitä te täällä teette?” Fatima sanoi kun sai itsensä takaisin jaloilleen. ”Terve vaan sinullekkin. Tulimme tapaamaan teitä. ” Jared sanoi. ”Älä ole turhaa noin virallinen, Jared rakas. Sillä mekin  olimme Malin kanssa tulossa tapaamaan teitä, mutta täällä on kyllä huomattavasti kotoisempaa kuin sinun luonasi Jared. Älä pahastu.” Fatima sanoi ja väki meni sisään. ”No onhan täällä enemmän happea kuin minun luonani.” Jared sanoi vitsaillen. Johannes naurahti Jaredin heitolle, mutta kumpikaan naisista ei tainnut ymmärtää sitä. ”Istutaanko pöytään niin saadaan tämä pois alta.” Fatima sanoi. ”Tehdään niin.” Jared sanoi ja istui pyötään Fatimaa vastapäätä. Johannes meni istumaan Jaredin viereen ja Mali meni istumaan äitinsä viereen. Siinä he istuivat vastakkain ja odottivat sitä joka aloittaisi. ”Minä voin aloittaa.” Mali sanoi, kun hiljaisuus oli kestänyt jo epämukavan pitkään. ”Minä olin kaivoksella toissapäivänä siksi että halusin tavata sinut Johannes, että voisimme sopia siitä milloin pääsisin aloittamaan. Että pääsisin jossain vaiheessa opettamaan muitakin.” Hän sanoi katsoen koko ajan Johannesta silmiin. ”Minä vuorostani voin kertoa sen että me todella tapasimme Malin kanssa melko korkealla kaivoksessa, olisi ollut hyvin epätodennäköistä että Mali olisi todella seurannut minua pohjalta kuin itse kerta tulin sieltä.” Johannes sanoi katsellen Malia. Fatima ja Jared katsoivat pyödän yli toisiaan ja nyökkäsivät. ”No sitten tässä ei ole mitään tämän kummempaa. Me olemme yksimielisiä siitä, että Mali ei ole ollut kaivoksen pohjalla, niin jonkun muun on täytynyt olla siellä aiheuttamassa ongelmia.” Jared sanoi. ”Minä olen Jaredin kanssa samaa mieltä.” Fatima lisäsi.

Jatkuu…

Tämän hetkinen tarkka sanamäärä on 11718, eli tavoitteessa ollaan

 

Mainokset
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: