Syksy 2016 pika kertaus

Ensin täytyy varmaan sanoa se, minkä olen kyllä sanonut ääneen monestikkin tässä menneen kuukauden aikana. ”En muista milloin olisi viimeksi ollu tämmöinen syksy, siis aivan p*ska.” Näin tätä syksyä luonnehdin viimeksi perjantai iltana yhdelle ystävälleni. Olen myös kuullut lohduttavat sanat. ”Et ole ainut joka on tuota mieltä, että tää syksy on ollut rankka.” Teologit on ihania. (lähes poikkeuksetta :´) ) Melkein jokainen toisen vuoden opiskelija kenen kanssa oon puhellut menneen syksyn ainanka on sanonut että tässä syksyssä on kyllä ollut jotain kummallista. Tänä vuonna jokaisen opintopisteen eteen on pitänyt tehdä aivan jäätävä määrä töitä. Tuntuu kuin viime vuonna pisteitä olisi putoillut itsekkeen. Ei voi kieltää sitä etteikö viime syksynäkin olisi ollut pimeitä hetkiä mutta viime syksystä jäi enemmän posiitivinen kuva. Viime vuonna tähän aikaan taisi olla lähes 20 pistettä ja tällä hetkellä sain hikisesti 10 pistettä rikki. (Mikä siis käytännössä tarkoittaa sitä että vähintään 30 pistettä olisi tehtävä tuossa keväällä.)

No tässä syksyssä on toki ollut hetkensä. Näitä on mm. Ketko kurssin ortodoksi viikonloppu (Ketko kurssi jatkuu heti tammikussa Helsingin reissulla), Valamon reissu, laulu- ja puhetaidon kurssi, Jumalansynnyttäjä- kurssi, IKTS, uusi koti, Jaren keikka ja Maata Näkyvissä -festarit.

Melkein jokaisesta yllämainitusta voisi kirjoittaa oman postauksensa, mutta nyt ei taida riittää voimavarat siihen kun vielä täytyisi semmoisin 12 sivua kirjoittaa tekstiä ennen vuoden vaihdetta. Hommia on siis  vielä, niiden mainittujen opintopisteiden eteen.

Taidan kuitenkin valaista teille vähän Valamon reissua. 2.12 tuli siis Helsingistä pikkaisen päälle 30 teologia ihastuttamaan pohjoisen sisaria ja veljiä. Olin lupautunut majoittamaan yhden helsinkiläisen vaikka menneen viikon olinkin sairastellut. Se kenet majoitan selvisi hyvin reality-sarja maisesti eli konseptilla ”Ensi treffit kappelilla.” Sainkin tosi mukavan tyypin tänne ja voin vannoa että tässä syntyi pysyvä ihmissuhde Helsingin teologiseen.

Lauantai aamuna, vähän aikaisin näin akateemisoituneelle ihmiselle lähdimme ajelemaan Valamoon. Valamoon ei ole kuin tunnin ajo matka Joensuusta, eli se on melkein tuossa kulman takana. Sattui vielä niinkin kivasti että lauantai Valamossa oli kaunein ja aurinkoisin päivä varmaan kuukauteen. Retkemme aluksi haukkasimme jotain ja puolen päivän aikaan menimme katsomaan ja kuuntelemaan keskipäivän rukous hetkeä uuteen kirkkoon.

Ortodoksissa rukous hetkissä on kyllä joku taikansa. Itse jäin eniten odottamaan kuoroa, mutta Valamon kirkon kuoro oli piskuinen jos vertaa esim. seminaarin kirkon rukoushetkien kuoroon. Paikoin oli vaikeuksia kuulla missä kohtaa ollaan menossa. Tässä kohtaa täytyy kehoittaa jokaista joskus menemään ortodoksiseen hetki palvelukseen tai liturgiaan mikäli se on mahdollista.

Rukous hetken jälkeen piipahdimme luostarin myymälässä, ja itselle tarttui mukaan ikoni, postikortti ja lompakko ikoni. Tämän jälkeen Isä Simeon piti meille tiiviin historiikin Valamon luostarista ja siitä miten luostari on päätynyt sille tontille missä se tällä hetkellä on. Lisäksi kiersimme Isä Simeonin johdolla molemmat luostarin kirkot. Vanhan ja uuden kirkon. Vanhassa kirkossa saattoi aistia sen miten neljä munkkia ovat rukoilleet sitä että luostari saisi jatkaa. Lisäksi vanhassa kirkossa oli vanhasta Valamosta tuotuja ikoneita.

Uuden kirkon esittelyssä puhuttiin kahdesta ihmeitä tekeneistä ikoneista. Molemmissa Jumalansynnyttäjä (Maria) oli keskeisessä osassa. Uudessa kirkossa otettiin myös ryhmäkuva.

Sen jälkeen mentiin taas myymälään ja voin sanoa että viini teki kauppansa. Itseä jäi vähän harmittamaan se etten tajunnut ostaa glögiä, mutta ompahan syy mennä uudelleen. Hieno päivä kaikkiaan, vaikka vähän puolikuntoisena siellä olinkin.

Syksyn aikana olen keksinyt sen ilon siitä että asuu kirkon juurella. Sunnuntaisin ei tarvitse olla kuin yhdeksältä ylhäällä nii kerkeää kivottomattomasti kirkkoon sunnuntai aamuna. Näin adventtina ei ole jäänyt kuin toinen sunnuntai käymättä. Tänään (18.12) neljäntenä adventtina, taisin olla viimeisen kerran tänä vuonna messussa koti kirkossani, vaikka vakaa aikomus olisi mennä laulaumaan vielä kauneimpia joululauluja tässä tänään.

Nyt tässä yritetään laskeutua joulun rauhaan ja nauttimaan siitä että saa olla kotona perheen keskellä, keskiviikkona suuntaan takaisin etelään.

Rauhaisaa joulun odotusta ja älkää unohtako sitä miksi joulua juhlitaan!

Mainokset
Edellinen artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: