Pisarat XV

Suoraan sanottuna harmittaa että edellisestä blogi-postauksesta on aivan liian kauan aikaa. Pahoittelen siitä, elämä on joskus semmoinen ettei aika vaan meinaa riittää. Mutta tässä postauksessa ajattelin kertoa teille allekirjoittaneen ensimmäisestä teatteri esityksestä piitkään aikaan.

Viime syyskuussa olin Joensuun Ylioppilasteatterin pääsykokeissa ja nautin jos siitä melkein 10 tunnin päivästä niin paljon että olin enenmmän kuin onnellinen siitä että minut valittiin kaikien mukana olevien kanssa YT:en jäseneksi.

Ensimmäinen hyvä projekti uusille jäsenille on Joensuussa perinteeksi jo muodostunut Pisarat, joka on pienois näytelmien sarja. Pisarat on hyvä tilaisuus tutustua teatteriin ja muihin YT:eläisiin.

Olin jo koe esiintymisessäni ilmaissut että erityisesti käsikirjoittaminen kiinnostaisi minua näyttelemisen ohella. Melkein viisi vuotta nuorisoteatteria ovat tuoneet jonkinlaisen käsityksen teatteri maailmasta.

Päädyin lokakuussa käsikirjoitus pajaan, jossa pyörittelimme ideoita Rumuudesta, mikä oli tämä vuoden pisaroiden aihe. Jo kun kuulin että aiheena on Rumuus tulin ajatelleeksi seitsemää kuolemansyntiä. Mihin sitä teologi karvoistaan pääsisi?? No kun ajattelin seitsemää kuolemansyntiä niin seuraavaksi ajattelin yhtä kaikkienaikojen suosikki mangaani Fullmetal alchemistia, missä nuo seitsemän kuolemansyntiä ovat mukana. Puhuin toisen dramaturgisen vastaavan kanssa siitä miten käytetty aihe seitsemän kuolemansyntiä on. Tämän keskustelun pohjalta sain jostain ajatuksen pikatreffeistä. Mitä tapahtuisi jos tavallinen kuolevainen tapaisi kaikki seitsemän syntiä? Dramaturginen vastaava syttyi idealle heti, että siinä olisi ainankin jotain erilaista.

Ensin piti vähän kaivella taustoja. Mistä historiasta synnit nousevat ja millä perusteella saisin ne tuotua lavalle, niin että siihen olisi joku syy. Lähdin hahmottelemaan käsikirjoitusta, joka syntyi omasta mielestäni melko kivuttomasti, jos ottaa huomioon sen että kirjoitin ensimmäistä käsikirjoitustani ikinä. Oikeastaan käsikirjoituksen pohja säilyi muuttumattomana koko prokkiksen ajan. Joitain allekirjoittaneen vaikeita lause rakenteita vähän muokattiin, mutta niihän sen kuuluukin olla.

Kun käsikirjoitus oli valmis. Oli castingin vuoro. Sain neljä näyttelijää hyvin helposti ja neljää muuta piti vähän suostutella, mutta lopulta saatiin kaikki kahdeksan mukaan. Jossain kohtaa syksyä oli usko koetuksella, mutta sekin taitaa olla täysin normaalia kun tehdään töitä ihmisten kanssa.

Syksyn edetessä ja harjoitusten alkaessa, olin erittäin iloinen  lähes kaikkiin castayksiin , toisten kanssa piti tehdä enenmmän töitä kuin toisten, mutta mielestäni onnistuimme työryhmänä todella hyvin. Monet myöhäiset sunnuntait Väen talolla olivat raskaita, mutta eittämättä parasta aikaa viime syksynä, joka tuntui olevan paikoin todella synkkä.

Joulukuussa yhteisharkkojen aikaan olin aivan paniikissa että ei tästä tule yhtään mitään, että annetaan jonkun muun tehdä. En halua näyttää mitään keskeneräistä kenellekkään. Mutta onneksi näytin, sillä se oli ehdottomattomasti parasta ikinä, tietää ettei ole ainut kenellä on kesken ja että mun kaikki näyttelijät jotenkin syttyi siitä että meillä oli live yleisöä.

Joulukuussa tehtiin vielä viime hetken muutoksia, jotka olivat aiheuttaa hiustenlähtöä varmaan jokaiselle meistä. Mutta homma otettiin haltuun ja tammikuussa pakkiksella meillä oli ehjä näytelmä, jolla oli oikeus aloittaa koko ilta.

Pakkiksen vähän kehno ilma ja kaikki muu aiheutti sen että allekirjoittanut oli kipeä koko esitys jakso ajan. Yhden esityksen jätin väliin, koska ei vaan pystynyt. Kiitos Ryne paikkauksesta. Kuitenkin viimeiseen iltaan mennessä tiesin että tää on kyllä parasta mitä olen hetkeen tehnyt.

Eli kiitos Teille, mun mahtava työryhmä, te tiedätte ketä olette. Ilman teitä olisi visioni jäänyt pyötälaatikkoon, teidän kanssa oli ehdottomasti parasta harjoitella teatterin tekoa. Eikä se ainankaan ole helpottanut sitä omaa paloa lavalle ja niihin kuumottaviin valoihin.

Olette kaikki kahdeksan huikeita tyyppejä ja on suuri ilo tutustua teihin kaikkiin. Jokainen teistä jää elämään mun mukana tätä matkaa tästä tulevaan. Moikataan kun tavataan kadulla ja toivottavasti tehdään tulevaisuudessakin jotain yhdessä. Te olitti syy miksi taistelin tämän loppuun asti. Kiitos siitä. <3

Lisäksi tahdon kiittää kaikki kärsivällisyydestä ketkä olette joutuneet viimeiset noin puoli vuotta kuuntelemaan juttuna Sokkotreffeistä ja kuolemansynneistä. Kiitos.

Mainokset