Perjantaina 29. päivä tätä kuuta tein yhtä opiskelu tehtävää Oman uskon hoitamiseen liittyvästä oppitunnista rippikouluun. Ajatuskarttaa piirtäessäni tulin ajatelleenkseni niitä omia tapojani hoitaa uskoani ja tehdä sitä näkyväksi. Ja mieleeni nousi tuttu kysymys viimeisen kuukauden ajalta.
”Miksi en riitä?”
Helmikuun puolenvälin tietämillä luin Tomi Kokon blogia ( lue Tomin blogi tästä osoitteesta https://tomikokko.com/blogi/rehellistapuhetta/) siitä miten oma jaksaminen hajoaa. Tomi pohti blogissaan, että mistä tämä väsyminen omien unelmien äärellä johtuu. Tomi nosti tekstissään puheeksi sen, että on melkein koko elämänsä kamppaillut ajatuksen kanssa, että täytyisi kelvata ja olla ”täydellinen”. Tomin blogia lukiessa itselleni valkeni hyvin selvänä se, että minun ei ole enää moneen vuoteen tarvinnut kelvata kenellekkään, varsinkaan ihmisille, koska uskovana kelpaan Jumalalle juuri sellaisena kuin olen, rikkinäisenä, väsyneenä, vajaavaisena, syntisenä ja epätäydellisenä. Tämä ajatus oli yksi isoimpia minkä harjoittelun aikanani tajusin.
Kuitenkin minäkin olen ihminen ja ulkoinen paine koskee minuunkin. Maaliskuun puolessa välissä seinät ympärilläni kaatuivat. Yhden illan ajattelin, että en enää ikinä tee yhtään mitään, mene yhtään mihinkään, jätän kaiken ja katoan maailmasta.
Olen viime syyskuusta asti ollut oravanpyörässä, jonka nimi on raha. Raha ei jätä ajatuksiani rauhaan. Syksyllä tiesin, että opintotuki loppuu, jos en valmistu. Syksyllä kuitenkin tein opintojani eteenpäin, suoritin viimeisen klassisen kielen kirkkaasti läpi (tää oli yksi syksyn kohokohtia) ja tein orjentoivia opintoja seurakuntaharjoittelua varten ja tunnit päivistä vain katosivat.
Tammikuussa sain viimeisen opintotukeni kanditaatin tutkintoa varten ja odotin Kelan päätöstä valituksestani saada pidennystä opintotukeen. Sillä päätöksessäni luki, että minulla olisi hyvä syy saada jatkotukea, mutta opintoni ovat edennet liian hyvin niin en voi sitä saada. (toim.huom. järjestelmä on aivan p*ska, miten voin olla suorittanut tarpeaksi opintoja jos en ole vielä kandi? )
Helmikuun alussa hain toimeentulotukea, koska rahaa ei ole millä pitäisi laskut maksaa. Kelasta kun soitettiin, niin kysymykseen miksi opiskelin uutta ammattia niin totuuden nimissä vastasin opiskelevani unelma alaani. Puhelun päätteeksi sain päätöksen, että minulle myönnetään toimeentulotuki. Seuraavalla viikolla sain päätöksen, jossa vaadittiin, että selvitän olenko oikeutettu saamaan työttömyystukea, muuten en voi saada toimeentuloa tukea jatkossa. Kävin Kelassa kysymässä, että mitä tää meinaa? Kelasta sanottiin, että täytyy mennä työkkäriin. Ilmottauduin, sitten helmiikuussa työttömäksi työnhakijaksi, joka ei voi ottaa työtä vastaan, koska on täysiaikainen opiskelija. Miten sitä voikin valtio heitellä ihmistä luukulta toiselle, kuin palloa, jota voi potkia ihan miten haluaa. Seuraavalla viikolla tuli TE-toimiston päätös, jonka olisi itsekin osannut kirjoittaa. En voi saada työttömyystukea, koska olen kokoaikainen opiskelija kenen opinnot ovat kesken.
Maalinkuun toisella viikolla sain Kelasta viestin, joka aiheutti sen romahtamisen, mikä oli vain odottanut aikaansa. Minun täytyisi antaa lisä selvitys siitä, miksi en ole turvautunut työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, muuten Kela laskee toimeentulotukeni perus osaa, joka on siis alle 500 euroa. Hakkasin tätä viestiä puolitoista tuntia ja ajattelin todella sitä, että tällä hetkellä olen se surullisen kuuluisa ”ihmisroska” valtion mielestä täysin arvoton loinen, koska tässä maailmassa opiskelu on pahinta mitä voi tehdä. Omaan arvottomuuden ajatukseen ei auta yhtään se, että saa kuulla toisten tulojen nousseen kun tippuu opintotuelta toimeentulotuelle. Niin, siis semmoinen nuori, jolla ei ole ammattia. Mulla on tulot pudonnut 400 euroa tammikuusta.
Olen koko opintojeni ajan nostanut opintolainaa sen takia, ettei ihan jokaista euroa tarvitsisi laskea ja nyt olen siinä tilanteessa, kun ylimääräistä rahaa ei taida olla edes sitä 50 euroa. Suomalaiset ei puhu rahasta, mutta nyt voisin huutaa sen kaikille, että tää ihan he*vetin p*rseestä tää homma. Mulla olisi siis enemmän rahaa jos oisin työtön työnhakija…
Tällä hetkellä kysymykseen mitä kuuluu, on vaikea vastata rehellisesti, koska se riippuu täysin päivästä että mitä kuuluu. Eilen olisin vastannut, että kuuluu ihan hyvää, tänään olisin vastannut, että on tässä parempiakin hetkiä ollut.
Olen kahden viikon päästä menossa psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan tästä tilanteesta, ja se, että on avun piirissä on tässä se tärkein juttu. Avunpyytäminen on se vaikein juttu ja siinä ei ole mitään hävettävää, että myöntää sen, ettei jaksa.
Loppuun toivon, että rukoilisit puolestani, että se kuuluisa aurinko paistaisi tähän risukasaan.
Tahdon kiittää teitä kaikkia ketkä olette kuunnelleet ja olleet tukena. Se merkkaa todella paljon. <3
Kaveria ei jätetä.
Sanna
Santsu Brasseihin 